VR:n makasiinit ovat olleet riesa Töölönlahden suunnittelussa jo pian 20 vuoden ajan. Nyt rakennusten viime rippeet aiotaan raivata pois.
VR:n makasiinit ovat olleet riesa Töölönlahden suunnittelussa jo pian 20 vuoden ajan. Nyt rakennusten viime rippeet aiotaan raivata pois.
(KUVA: Joonas Salo)
Rakennusten rippeet ovat tällä hetkellä suojapeitteen alla: ”tiilimuuri on romahdusvaarassa ja rauniot keräävät asiatonta käyttöä”, Helsingin kaupungin teettämät tutkimukset osoittavat. Muun muassa asunnottomat ovat majoittuneet tiilimuurien suojaan.
Helsingin kaupunki ei pidä raunion jäljelle jääneiden osien säilyttämistä vaihtoehtona.
”Kyllähän siitä jotain voisi käyttää, mutta se pitäisi käytännössä koteloida. Siinä herää kyllä kysymys, että olisiko sille rahalle muutakin käyttöä”, sanoo projektinjohtaja Päivi Etelämäki Helsingin kaupungin kiinteistövirastosta.
Kaupunki varastoi jatkokäyttöä ajatellen aikoinaan Viikkiin 140 000 tiiltä makasiinit tuhonneen tulipalon jäljiltä. Tiilet on todettu huonokuntoisiksi.
”Tiilet eivät ole säänkestäviä ja lisäksi niissä on runsaita määriä myrkyllistä kivihiilipikeä”, Etelämäki sanoo.
Elävän kaupunkikulttuurin symboliksi 1990-luvulla nousseet makasiinirakennukset paloivat vuonna 2006, vain kolme päivää ennen niiden purkutuomion täyttöön panoa.
(KUVA: Joonas Salo)
Rakennuksille oli annettu purkutuomio neljä vuotta aiemmin Töölönlahden suunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Rauniot on kuitenkin suojeltu, joten asemakaavan mukaan osa niistä pitäisi säilyttää.
Alueen suunnitteluun on kohdistunut paljon intohimoa ja odotuksia. Alue on näkyvällä paikalla Helsingin keskustassa, mutta se oli eräänlaista joutomaata vielä 2000-luvun alussa.
Matkan varrella on moni asia mennyt mönkään.
1800–1900-lukujen vaihteessa rakennetuille makasiineille alkoi kehittyä monipuolista kansalaistoimintaa 1990-luvulla: klubeja, taidenäyttelyitä, kirpputoreja.
Makasiinit olivat juuri sitä omaehtoista ja yhteisöllistä kaupunkielämää, mitä nyt tuetaan muun muassa Kalasatamassa.
Töölönlahden suunnitelman lähtökohtana Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa oli kuitenkin makasiinien purkaminen – alueelle haluttiin musiikkitalo, eikä sen katsottu mahtuvan makasiinien rinnalle.
Makasiineja puolustamaan nousi kansanliike, jollaista ei ole Helsingissä kaupunkisuunnittelun saralla sen koomin nähty. Valtuustoon nousi kaupunginvaltuutettuja makasiiniliikkeestä ja alueen puolesta järjestettiin mielenosoituksia.
Virasto päätyi lopulta rukkaamaan Töölönlahden suunnitelmaa myönnytyksenä kansanliikkeelle: pienelle osalle makasiineja tehtiin suojelumerkintä.
Suojelumerkintä, joka sitoo Helsingin kaupunkia edelleen, muuttui tulipalon jälkeen merkityksettömäksi ja turhaksi, sillä myrkyllisille raunioille on ollut hyvin vaikeaa keksiä sopivaa käyttötarkoitusta.
Nyt Helsingin kaupunki tulee hakemaan uutta poikkeusmenettelyä alueen suunnittelussa, muuten raunioita ei voi purkaa.
Raunion muistomerkiksi jää taiteilija Akseli Leinosen teos ”Massa”, joka on 12 metriä leveä ja pitkä neliö maan pinnalla.
Keskellä neliötä on kuoppa tai ”aika-avaruuden taipuma massan ympärillä”, kuten Leinonen sanoo. Leinosen teos on tarkoitettu käyttöön: siinä voi istua ja oleilla.
”Voi myös skeitata, mutta se voi olla hankalaa niiden tiilien reunojen vuoksi.”
Teos tehdään punatiilistä, mutta ei makasiinien punatiilistä, ne eivät kestäisi sitä.
Leinonen ei halunnut lähteä tekemään monumenttia rakennuksille, jotka olivat täynnä toimintaa.
”Se olisi vain sementoitunut pala historiaa, missä ei ole mitään toimintaa. Siksi monumentti tuntuisi ristiriitaiselta. Mielestäni se ei edusta sitä, mitä tässä alueessa muistellaan.”
Helsingin kaupunki haluaa alueesta monipuolisen kaupunkitilan esimerkiksi suurtapahtumille. Alueen puisto- ja katusuunnitelman on tarkoitus valmistua syksyllä 2017, ja rakentamisen on määrä alkaa noin vuotta myöhemmin.
Kuva: Joonas Salo
Rakennuksille oli annettu purkutuomio neljä vuotta aiemmin Töölönlahden suunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Rauniot on kuitenkin suojeltu, joten asemakaavan mukaan osa niistä pitäisi säilyttää.
Alueen suunnitteluun on kohdistunut paljon intohimoa ja odotuksia. Alue on näkyvällä paikalla Helsingin keskustassa, mutta se oli eräänlaista joutomaata vielä 2000-luvun alussa.
Matkan varrella on moni asia mennyt mönkään.
1800–1900-lukujen vaihteessa rakennetuille makasiineille alkoi kehittyä monipuolista kansalaistoimintaa 1990-luvulla: klubeja, taidenäyttelyitä, kirpputoreja.
Makasiinit olivat juuri sitä omaehtoista ja yhteisöllistä kaupunkielämää, mitä nyt tuetaan muun muassa Kalasatamassa.
Töölönlahden suunnitelman lähtökohtana Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa oli kuitenkin makasiinien purkaminen – alueelle haluttiin musiikkitalo, eikä sen katsottu mahtuvan makasiinien rinnalle.
Makasiineja puolustamaan nousi kansanliike, jollaista ei ole Helsingissä kaupunkisuunnittelun saralla sen koomin nähty. Valtuustoon nousi kaupunginvaltuutettuja makasiiniliikkeestä ja alueen puolesta järjestettiin mielenosoituksia.
Virasto päätyi lopulta rukkaamaan Töölönlahden suunnitelmaa myönnytyksenä kansanliikkeelle: pienelle osalle makasiineja tehtiin suojelumerkintä.
Suojelumerkintä, joka sitoo Helsingin kaupunkia edelleen, muuttui tulipalon jälkeen merkityksettömäksi ja turhaksi, sillä myrkyllisille raunioille on ollut hyvin vaikeaa keksiä sopivaa käyttötarkoitusta.
Nyt Helsingin kaupunki tulee hakemaan uutta poikkeusmenettelyä alueen suunnittelussa, muuten raunioita ei voi purkaa.
Raunion muistomerkiksi jää taiteilija Akseli Leinosen teos ”Massa”, joka on 12 metriä leveä ja pitkä neliö maan pinnalla.
Keskellä neliötä on kuoppa tai ”aika-avaruuden taipuma massan ympärillä”, kuten Leinonen sanoo. Leinosen teos on tarkoitettu käyttöön: siinä voi istua ja oleilla.
”Voi myös skeitata, mutta se voi olla hankalaa niiden tiilien reunojen vuoksi.”
Teos tehdään punatiilistä, mutta ei makasiinien punatiilistä, ne eivät kestäisi sitä.
Leinonen ei halunnut lähteä tekemään monumenttia rakennuksille, jotka olivat täynnä toimintaa.
”Se olisi vain sementoitunut pala historiaa, missä ei ole mitään toimintaa. Siksi monumentti tuntuisi ristiriitaiselta. Mielestäni se ei edusta sitä, mitä tässä alueessa muistellaan.”
Helsingin kaupunki haluaa alueesta monipuolisen kaupunkitilan esimerkiksi suurtapahtumille. Alueen puisto- ja katusuunnitelman on tarkoitus valmistua syksyllä 2017, ja rakentamisen on määrä alkaa noin vuotta myöhemmin.
Kuva: Joonas Salo
Rakennuksille oli annettu purkutuomio neljä vuotta aiemmin Töölönlahden suunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Rauniot on kuitenkin suojeltu, joten asemakaavan mukaan osa niistä pitäisi säilyttää.
Alueen suunnitteluun on kohdistunut paljon intohimoa ja odotuksia. Alue on näkyvällä paikalla Helsingin keskustassa, mutta se oli eräänlaista joutomaata vielä 2000-luvun alussa.
Matkan varrella on moni asia mennyt mönkään.
1800–1900-lukujen vaihteessa rakennetuille makasiineille alkoi kehittyä monipuolista kansalaistoimintaa 1990-luvulla: klubeja, taidenäyttelyitä, kirpputoreja.
Makasiinit olivat juuri sitä omaehtoista ja yhteisöllistä kaupunkielämää, mitä nyt tuetaan muun muassa Kalasatamassa.
Töölönlahden suunnitelman lähtökohtana Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa oli kuitenkin makasiinien purkaminen – alueelle haluttiin musiikkitalo, eikä sen katsottu mahtuvan makasiinien rinnalle.
Makasiineja puolustamaan nousi kansanliike, jollaista ei ole Helsingissä kaupunkisuunnittelun saralla sen koomin nähty. Valtuustoon nousi kaupunginvaltuutettuja makasiiniliikkeestä ja alueen puolesta järjestettiin mielenosoituksia.
Virasto päätyi lopulta rukkaamaan Töölönlahden suunnitelmaa myönnytyksenä kansanliikkeelle: pienelle osalle makasiineja tehtiin suojelumerkintä.
Suojelumerkintä, joka sitoo Helsingin kaupunkia edelleen, muuttui tulipalon jälkeen merkityksettömäksi ja turhaksi, sillä myrkyllisille raunioille on ollut hyvin vaikeaa keksiä sopivaa käyttötarkoitusta.
Nyt Helsingin kaupunki tulee hakemaan uutta poikkeusmenettelyä alueen suunnittelussa, muuten raunioita ei voi purkaa.
Raunion muistomerkiksi jää taiteilija Akseli Leinosen teos ”Massa”, joka on 12 metriä leveä ja pitkä neliö maan pinnalla.
Keskellä neliötä on kuoppa tai ”aika-avaruuden taipuma massan ympärillä”, kuten Leinonen sanoo. Leinosen teos on tarkoitettu käyttöön: siinä voi istua ja oleilla.
”Voi myös skeitata, mutta se voi olla hankalaa niiden tiilien reunojen vuoksi.”
Teos tehdään punatiilistä, mutta ei makasiinien punatiilistä, ne eivät kestäisi sitä.
Leinonen ei halunnut lähteä tekemään monumenttia rakennuksille, jotka olivat täynnä toimintaa.
”Se olisi vain sementoitunut pala historiaa, missä ei ole mitään toimintaa. Siksi monumentti tuntuisi ristiriitaiselta. Mielestäni se ei edusta sitä, mitä tässä alueessa muistellaan.”
Helsingin kaupunki haluaa alueesta monipuolisen kaupunkitilan esimerkiksi suurtapahtumille. Alueen puisto- ja katusuunnitelman on tarkoitus valmistua syksyllä 2017, ja rakentamisen on määrä alkaa noin vuotta myöhemmin.
Julkaistu: , Päivitetty: