Vieläki, ku meitsi dallaa Sammongartsaa Tölikässä niin usein tsöraa mieleen meidän mutsi. Ku me skloddit flytattiin yksitellen himasta buliin kavalaan maailmaan, mutsi jäi sit ihan ypö budjaan sinne. Ku tää hima staijas ekassa kertsissä tän hösen kivijalassa tulee vieläki väijyttyy niitä sen fönareita.
Mude ku sit täytti vuosii ja starttas toi balanssiki snadista sillä brakaan niin sai studaa, et jos se joskus vaikka kompastuis himassa, et sen kaatuminen ei duunais klesaa ja trabelssii sen lonkille. Siks funtsittiin, et se tarttis tollasen turvatietskarin. Hätänappi kaulaan tai ranteeseen. Näin sit duunattiinki diili yhen tsirrayhtiön kera.
Kävin yleensä pari kolme kertaa viikossa mutsii treffaamassa. Starttas tuleen aina snadi studis ku aamupäivällä dallasin sen fönarin ohi, et josko sen rullakartiini oiski vielä alhaalla. Sit kerran tää mun painajainen födaski todeks. Mutsi oli muutaman timman lojunu sen köökin lattialla. Sain sen jumpattuu sit makkariin hetekalle ja utelin kyynisesti, ettet sit viittiny painaa sitä nappii ku staijasit lattialla, vai? Älä ole vihanen, aneli mude. No, en varmalla oikeesti ollukkaan.
Olin monta kertaa kyllä hiffannu, et tää hätänappi staijas aina muden jääskopen päällä. Ja sit ku utelin et miks, niin mude vaan väitti, et se skäfästi studaa, et sen tulee vahingossa vaikka yöllä ku se koisaa, painettuu sitä nappii ja sit starttaaki syöksyyn sen himaan tsirraa, brankkarii ja skoudee tsiigaan, et mikäs frouvalla hätänä. Ja ku se olis varmalla tyyristäki vielä.
No, mudella sit sen elon finaali oli kyl ihka auvoo, ku se suostu flyttaan Lassilan hoivahimaan. Sai nastan oman luukun. Tää oli privattibisnes, mut Stadilla oli hyyryllä parikytä vanhusmestaa tässä siistissä hösestä.
Mutsin fönari ja dörtsi Sammongartsalla.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
