Jatkan vielä siitä virpomisesta. Palmusunnuntaina virvotaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi ja halutaan toivottaa Jumalan siunausta, terveyttä ja kaikkea muuta hyvää tulevalle vuodelle. Se ei ole pakanallinen tapa, kuten joku epäili. Se on vahvasti kristillinen ja erityisesti ortodoksinen ja karjalainen perinne. Virpoluvuista käy selville syy, miksi virvotaan. Tässä muutamia esimerkkejä:
– Minä virvoittelen vitsalla, tällä pajun oksalla, Herramme Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.
– Virpoi, varpoi, vitsa uus’, kaunis niinkuin kukkiva kuus’, elämän onnea toivotan teille.
-Vitsa virvoittaa, vanhan kuoren pois kirvoittaa, enkä suurta palkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi, Herra teitä siunatkoon.
Virpominen ei ole kerjäämistä, palkka on vapaaehtoinen ja ennen vanhaan sen sai hakeakin vasta pääsiäisenä. Virpovitsa annetaan virvottavalle ja niitä säilytetään koti-ikonin yläpuolella. Siunatun vitsan voi hävittää vain polttamalla.
Kirjottamani virpoluvut ovat tässä ”suomennettuina”, lapset usein sanoivat näitä omalla karjalan kielellään.
Teksti: Eila Mailonen
