Vielä 50-60-luvuilla yleensä jengi budjas Stadissa ahtaasti. Ainaski mun kafrujen himat oli aika snadeja. Oli hyvä tsägä, jos sai joskus koko himajengin häippäseen veks, et pysty ees tunniks pariks roudaan himaan muutaman frendin tsittaan ja bamlaan kaikkee soopaa.
Yks Jorkka R.I.P., budjas uffareiden hösessä Merikannontiellä, Soutustadikan vieressä. Ekan ja vikan kerran aika sbuli jengi meidän Paskalössii staijas iltaa tän Jorkan himassa. Snadisti sittenkään tainnu olla mikään akvaariofisu, mut samaa stailii kummiski. No, ei meistä ketään hodettanu ees funtsii tai skriinaa tätä helvetin katastrooffii aikoihin.
Tuli vaan taas mieleen tää friidujen smartti staili ku ne starttas ihan intona poimiin lusikka handussa niitä fisuja teekuppeihin, ku ei muita keppoja heti kukaan hokannu. Sit gimmat aina välillä kiljas, et ”hei täällä taas sätkii yks”, ku ne hiffas jossain fisun. Tais olla eka kerta jollekki Tölikän typylle, ku oli fisustamassa. Sit myöhemmin oli nasta rivi eriväristä tsufekuppii ja mukii tän apeen Jorkan himan pöydillä.
Jorkan faija oli buli uffari. Ku se delas niin sen arkku tuotiin tykinlavetilla niitten himan ohi Merikannontietä. Joku bamlas, et oli upee staili, et tää lavetti ja nää korskeet hummat pysähty hetkeks tän vainajan himan edessä. Paskajanlahden takana siintää Jorkan himahöse. Jorkka, Tsiippo ja Tapi. Lindellin kaksosten Mersun kera. Mersun takalokari snadisti ruvella ku käytiin Munkan rantsuun aurattuu jäärataa tsekkaamassa ja yks Volga pussas Mersuu kylkeen. Hakke tsittaa koppavana bilikan katsilla.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma