Mun mutsi on suomen- ja faija ruotsinkielinen. Ku oltiin snadeja klobbeja pikkubroidin kanssa mutsi ja faija otti meidät messiin Larusta tsiigaa vappubileitä. Mantalle menemiseen oltiin liian skidejä, koska lakitus oli keskiyöllä. Aamulla körattiin sitte dösällä Larusta stadiin. Ruotsinkielisten stuidujen mestana oli Kaisis, joss oli pitkät pöydät skruudaamista ja dokaamista varten. Faija on dippainssi. Jengi sjungas snapsilauluja vaikkei niillä ollu brenkkuu. Siihen aikaan kartsalla ei edes yritetty dokata ja vaikka brenkkuu otettiin, kännissä riehumista pidettiin dorkien ja pultsareiden touhuna. Siel mäkin varmaan opin sjungaa helan gårin veikken ookaan mikä kultakurkku. Skolessa maikka vai olikohan se mutsi totes broidin sujungaamisesta, että ellei olis tsennannu sanoja, se ei ois hiffannu mikä on styge. Lahjoja on, lahjoja on. Hyvin on säilyny myös suvussa. Serkun poika sgungas skolessa lauluskaboissa helan går ja broidin juniori jos eukkosi kieltää suo juomasta. Nää noi jampat oli oppinu vuosittaisessa rapubileissäni. Niinku svedukieliset sukulaiseni bamlais: ”Slakten är värst sa grisen”.
Kaisiksesta sitte mentiin Manskulle ostaa vappukrääsää lasipalatsin eteen ja sieltä spåralla tai dallaten Tähtitorninmäelle yleensä ohi tulevan skoleni (Norssi) ja Johiksen. Myös Kaivariin mentiin koska mutsi oli studeerannu Kauppiksessa. Ihan snadeina taidettiin skruudata vappulounas Polilla Lönkalla ja ku teekkarit flyttas keskelle skutsii Otaniemeen meki mentiin sinne – siis Servin Maijan mökille. Dipolii ei siihen aikaan oltu vielä bygattu. Dipolis me käytii muutamia kertoja vappuna vähän bulimpina, mut se mesta on musta ollu aina ollu jotenkin kalsa. Musta vappuskruudikset ei ollu kovin nastoja ku piti sitata tuntikausii safkaamassa fledat suittuna ja mirrit tai skragat kaulassa mutsin mielestä parhaissa ja mun mielestä epämukavissa sprigeissä ja pläägissä. Pahinta oli se, että kaikki vanhat fabut (noin 30 vuotiaat) kävi heittää läppää faijan kanssa ja taputti mun pollaa stikaten kommenttii ”titta som pojken har vuxit”. Sen vapun minnaan katkerimmin, joilloin mulle oli köbattu iso boltsi, sellane teekkaripallo. Ne loppu yleensä aina ekana. Se pääsi karkuun rotsin napin irrottua. Taisin ihan snadisti spiidataki.
Tomi Dahlberg