Oli ihan nasta festaripäivä Hangoossa, kolmisen vekkaa sitte. Tää on joka kesis bygattu happening, jossa fämilit skideineen, staijaa nurtsilla, filteillä tai deltsisitseillä, kaikkee kliffaa safgattavaa meggessä. Meitsin ja faiffin sai hankolaiset kafrut maaniteltuu väijyyn, tätä södee touhuu.
Täytyy kyl myöntää, et meitsille tää festarielo on ollu aina, joteski snadisti hämyy. Mut tällaset, södesti iisit fämilijuitsut, kyl on sittenki näköjään, metsin mieleen. Jengi dallaa, safkauksen välissä, rundii festarimestalla ja moikkailee frendejä. Joteski rentoo smooltookkii ja smailii suuliksen kera.
Mut joka paratiisissahan staijaa aina joku fitti koobra. Jannut ja gimmat on varmallaki hiffannu, et noi valkoposkifogelit onki höökiny Stadin ja muidenki rantsumestojen nurtseille. Ja nää vetin pellettimasinat onki vääntäny nurtsit niitten skeidaa täyteen. Onks todella niin, et tätä vierasta fogelirotuu paapotaan ja nää niitten safgamestat kuuluiski vaan niitten reviiriks. Ei vetissä.
Oisko snadisti dorga idis, jos meitsi vaikka skulaiski Luontoiltaan ja utelis, et montako rundii kantsuis vendaa tän röyhkeen fogelin lutkuu, et se hokais, et fogeli hei, jotain rajaa . Eiks jehna.
Jaakko Koroma