Nyt aamusta funtsin, et miten snadista, voi tää Suomenki kohtaloki olla kiinni. En oo aikasemmin jänänny tästä tällai julkisesti kaveeraa. Nyt sitte, ku tää Tiitinenki stikkas vinkkii, et starttaa snadisti öpnaa sen mennyttä eloo. Tää jäbähän on hallinnu, joskus kai skäfästi pelollaki, Härmän kuohugredaa. Niin tää mun mutsinki keissi, varmalla tulis nyt sit julki, niin funtsin, et on redii jos kaveeraanki sen nyt itse tässä.
Se oli silloin ku tää Ahtisaari ja Elisabeth Rehn skabas tosta pressanduunista. Mun mutsihan stikkas sen äänen aina naiselle. Mutsi seuras ihan intona, ku se hiffas, et nyt ois sit, ihan oikeesti, tsargoo naisen Suomessa päästä pressaks. Sit viikko pari, ennen äänestyspäivää, mutsi sattu lesaan jotain lehtee, jossa tän Rehnin fämilii esiteltiin. No, mutsi hiffas, et tällä Elisabethilla oliki viis kuus lastenlasta. Mude kauhistu.
Niin et mikskö? Funtsikaa nyt, ku tää uus pressan hima Mäntyniemi, oli just bygattu ja se staijas siistinä venaamassa ekoja asukkaita, niin mutsi starttas tietysti, sniiduna ihmisenä, kauhisteleen, et ku nää snadit lapsenlapset syöksyy riehuun tänne linnaan, niin ei mee kauaa, ku tän nyyan, kalliin haussi seinät ja lattiat on tuhottu.
Mutsi sinksaski tän takii sen äänen Maralle.
Jaakko Koroma