Vaksin tähtihetkiä”
Asuin aikasemmin Stokiksessa muutaman vuosikymmenen. Opiskelujen välissä tein sekalaisia hanttihommia mm Sööderin bulissa lasaretissa Södersjukhusetissa. Duunina oli vaksin homma eli piti kuskata potilaita erilaisia hoitoja saamaan ympäri suurta hospitaalia. Yks duunikaveri Christer nimeltään ja mä saatiin kerran oikeen vahtimestarin ykkösjobi. Piti hoidella äskettäin delannu ruumis pakastinosastolle. Kuljetus sujui ihan iisisti; vihreen pressun alla kun oli aivan hiljasta. Ongelmat alko kun asiakas piti nostaa lavetille ja tuupata jäähylle. Se turpee pappa paino kevyesti ainaki 150 kg eikä ollu vielä ehtiny kangistuu vaikka jäykisteliki parhaansa mukaan.
Se valu velttona kuljetusvaunun laidan yli aina ku mä olin saanu sen klabbit lavetille ja heiveröinen Christer-poloinen yritti saada sen päätä ja yläkroppaa lavetille. Me tsempattiin hiki hatussa ja saatiin vihdoin gubbe ylös kuljetusvaunusta. Sit ei muuta ku lokeroon ja luukku kii että nasahti.
Mokasin tosi pahasti kerran yhden transportin kanssa. Iäkäs rouva Lundgren piti tsöraa säteilyä saamaan syöpäkasvain osastolle. Lundgrenia olin kuskannu aikasemminki tutkimuksiin, tuttu mummo siis. Seurasi nolo tilanne kun hain rouvaa. Lundgrenskalla ei ollutkaan fledaa eli peruukkia päässään niinku tavallisesti enkä mä tsennannu sitä ja pyörin huoneessa ja ihmettelih että missäs Lundgrenska luuraa ja tää kaljupäinen mummo piipitti närkästyneen hämmentyneenä, että tässähän minä. Kaiken huipuksi eksyin jotenkin sokkeloisessa SöSin käytävälabyrintissa ja sössin, vein rouvan jonnekin väärälle osastolle.
Ihan hauskat muistot siitä mestasta jäi muutamista pienemmistä mokista huolimatta. Mut ei muniinsa puhalteleva vahtimestarin homma lopultakaan ollu mikään tulevaisuuden unelmaduuni.
Vaksisentraalis oli yks toinenkin suomalainen heppu hommissa. Koska sillä oli liian vaikee nimi sveduille äännettäväks ni pomo anto sille uuden helpomman nimen: Nollan. Mä voin vieläki kuulla Stinan, meidän naispuolisen pomon, äänen korvissani, kun se huutaa että
”Nollan, fröken Muttberg avdelning sex till Gyn.”
Taustalla kuulu hilpeetä hihitystä. Nollan on nimittäin Hönö suomenkielisessä Masi-sarjiksessa. Hönön naama oli näkemisen arvonen kun kerroin sille miks nimi Nollan aina herätti hilpeyttä duunikavereissa.
Yks tyyppi siel vaksisentrumis oli jehovan todistaja. Se paljasti mulle huipputärkeen bisneksen yhtenä päivänä. Maailmanloppu oli nimittäin ovella. Mun oli vaikeeta pitää naama peruslukemilla ja vaikka melkein putosin tuolilta kun kuuntelin tätä järkkyy uutista ni mä vaan lunkisti että
”No aika fitti juttu, mut ohan tää jo nähty, eikö.”
Sit kun se kohtalokas päivämäärä tuli ni tää hahmo oli tosi nyrpee ja vaisu. Mä en hennonnu murjasta sille mehevää Ragnarök-vitsiä. Maailma senku vaan jatko rundaamista ja viis veisas ”jehoviittien” ennustamasta maailmanlopusta. Vähänks oli bueno flaksi, sain tän pikku muistonki skrivattua; muutenhan me oltais ties missä jos himaboltsi ois ottanu ja hajonnu.
Eero Lehtonen 26.12.2022. 🙂
 |
|