Mähän oli Uudessa Suomessa duunissa koko mun duunielon. Tää Usari ano, joskus 60-luvulla aravaa, sai sen ja byggas hösen Etelä-Haagaan, 32 busan päättärin viereen. Tätä hösee ku bykattiin, sattu kaikkee ”nastaa”. Mm. ku totta sokkelii valettiin, tsiigas joku bykkamaisteri piirustuksii snadisti huolimattomasti. No, sit oli skäfästi myöhästä spiidaa, ku hiffattiin, et hösen botne oliki duunattu väärinpäin. Partskut kartsalle.
No, sit aikanaan meitsi ja vaiffiki, flytattiin sinne budjaan hyyryllä yhtä kaksioo. Slumpattiin se sit omaks, ku Usari duunas siitä hösestä, puulaakii.Täällä budjas dirigat ja duunarit yhessä. Ei bulimmin styylattu keskenään. Ekan ja vikan kerran, yks latomon pomo, kutsu muutamaa sen duunarii tsufelle. Mut duunas tää sadanpäämies emämokan, ku starttas lykkään brenii tsufen kera näille kafruille. Ratkes riemu sen himassa ja joutu pomo skulaan jelppijengii, jöötä pitään. Sluuttas siihen, tää keskinäinen kaveeraus, paitsi Uutena Vuotena.
Niin, ku toi klogu läheni puoltayötä, Uuden Vuoden aattona, niin tän hösen jengi valu pitskulle staijaan. Kaikki varmalla bonjaa, et vähemmän pysty hiffaan, ihka selvää kundii tai gimmaa tässä jengissä, ku riehu pitskulla. Minnaan, et yks snadisti kaksneuvonen gimma, joka helvetin vuos, repäs sen yläkropan paljaaks ja stondas joku buli raketti handussa. Stendas sen sytytysnartsan ja muu jengi luudas hinkuna haneen. Mut, jurrisen tsägää, ei konsa mitään bulii trabelii, ku korkeintaan snadisti eldanneet kulmakarvat. Sääli, et tääki vaihe, meitsin elossa, on enää mennyttä namii. Mut, kliffaa kyl oli.
Jaakko Koroma