Kyllä on kundista tullu herkkä. Pakko jättää, toi meitsin nurtsin stailaus kesken. Hiffasin snadin päästäisen, vetävän hinkuna haneen. Viikko sitten tän mikimaussin, karvaton ja turvaton, pinkkibaby, löyty tältä samalta nurtsilta. Kun luudasin tsögaan kameraa, niin sen mude oli jo roudannu sen olmin turvaan.
Silppuri, foto: Jaska
Nyt kuiteski, tää imettäjä, selvästikki hinku vikistä, et vie helvettiin toi sun silppuris, et ei tuu mun vauvasta mössöö.
Vielä ihan snadisti. Ku hiffasin, yhen kuivan heinäkiepin inestä, tän ressukan ja starttasin sitä lähemmin väijyyn, niin aika huisii. Tää pinkki, jotain viistoistamillinen alkio, muistutti ihmisskloddin parii ekaa kuuta, sen muden magassa.
Ku joskus telkussa tsiigasin tän ihmisenalun ultravideoo, niin sillai tälläkin päästäisen poitsulla, sen snadi hertta hakkas, ku se treenas roudaa sen hurmetta, sen snadiin maksaan ja munuaisiin. Sen keuhkot ahmi happee ja sen skäfät kyljet toimi niinku palkeina. Sit sen suu, varmallaki treenas tsögaa sen muden nisää, ku se sitä nonarina öpnaili.
Ihan varmalla, tää näitten kummanki toukan älyolo, ei sen kummemmin, vielä tässä vaiheessa, skulannu kummankaan eduks. Sama softa niitten kuupassa, treenas vaan pitää ne elossa. No, sit myöhemmin toisen, toi edukeissoni starttas kyl vetään tota etumatkaa.
Jaakko Koroma
