Urbaani joulu on snadisti musta
meitsi on diipisti down,
oon normi striitindallaaja,
on synkkist dallaa,
striitit on mustia,
handua friisaa joudun
houldaa mun tsupua.
Kopoti kop pamisee stiflat striittiin.
Lyssnaan spåran mekkalaa,
se vaappuu vaan menemään.
Fönareissa on valoja,
helssaan niit.
Hengataan kämpil,
himassa ei kalsa.
Frendit ja urbaani meininki,
kerranhan tää vaan on,
yks daagis, per vuos.
Suuliksesta tsiigaan jo unta,
starat ja mooni shiinaa,
nyt on Joulu,
Urbaanissa fiiliksessä,
munnari tsennaa punkkuu ja hehkuvaa,
karvas ja guta,
yllärit tuttui,
kääriydyn folioon,
grillaan ja päivittelen
lyssnaan joulun spöökejä,
kun ne spiidaa nurkis niiden synkkii stooreja,
Joulun eldis,
röökaan snagatupakkaa,
kärtsä hävii morkkuun.
Pimeä iskee kalsasti luihini,
jostain äkkii filtti meitsin hartioille,
koht posket punottaa.
3.11.2017 slangiversio (c) Mira Mink,
esitin Slangirauhan julistuksessa 23.12.2016
