Niinkuin edellisestä stoorista varmasti hiffasitte, elo lähti gungaamaan eteen päin.
Systeri födas -54 ja broidi -55. Keväällä -56 päästiin flyttaamaan yläkerran tupakeittiö + kammariin, tila varmaan tuplaantui. Oli puulämmitys, ulkohuussi, juokseva vesi sisään ja ulos niinpaljon ku jakso juosta. Elo oli nastaa, mutta sit faija, paikkakunnan kovin sporttari, sairastu keuhkotubiin v. -57. Faija joutu Kivelän lasarettiin kuukaudeks ja sieltä Kiljavalle puoleks vuodeks. Ei ollu todellakaan kliffaa. Mutsi jäi yksin himaan kolmen skidin kanssa. Onneks koko suku, Fafa, Famu ja faijan broidi perheineen, budjas samassa torpassa ja jeesas minkä rahkeet anto periksi. Jotain jeesii tuli urheiluseuralta (Huopalahden Hurjat r.y) ja Pelastakaa Lapset r.y.ltä.
Jotenkin siitä selvittiin, faijakin pääs himaan ja elo lähti taas kulkemaan.
Timo R.W. Tuominen