Suulis skriinaa ja stadilaisetkin hiffaa luonnon heräämisen. Yks varma merkki kesiksen tulosta
on fogelien sjungaus. Lintujengi on jo maaliskuun lopusta lähtien viettänyt aikaa erilaisten
okulaarien kanssa rantsuilla ja fogelitorneissa. Tavallinen urbaani ihminen tyytyy
kuuntelemaan lintuja omalla pitskulla tai avoimen fönsterin kautta.
Nykyaikana ei tartte vaivautua meren rannalle frysikseen, kun fogeleita voi tsiigailla ihan
himasta omalla tietsikalla. Lintujen lisäksi nettikameroiden ristitulessa on muitakin eläimiä,
kuten hylkeitä, mäyriä, karhuja, tai vaikkapa norsuja ja tiikereitä.
Pari vuotta sitten Turun saariston kahdesta kalasääskestä tuli julkkiksia, kun tutkijat kapus
niiden pesäpuuhun laittamaan nettikameran, jonka avulla saattoi seurata lintujen touhuja ja
pesintää. Niitä voi tsiikailla tänäkin vuonna. Vappuun mennessä sääksien munien haudonta
oli alkanut. Saaristomeren ”pikkukotkia” voi tsiikailla osoitteessa www.saaristomeri.utu.fi
Palvelu on joskus teknisten ongemian takia pois pelistä, mutta käy tsekkaamassa vähän ajan
kuluttua, niin jo pitäis pelittää. Tämän lintusaitin plussana on tosi makea saaristonäkymä.
Paras livekamera komeiden lintujen seurantaan löytyy kuitenkin naapurimaasta Virosta.
Merikotkapariskunnan perheonni eteläisessä Virossa oli edennyt vappuun mennessä kolmen
poikasen kuoriutumiseen. Yleensä merikotkanaras pyöräyttää 2-3 munaa ja lentoonlähdön
vaiheeseen asti niistä useimmiten selviytyy 1-2 poikasta. Ainakin viime torstaina kaikki kolme
poikasta oli elossa. Niistä uhanalaisin on myöhemmin kuoriutunut poikanen, joka on
sisaruksiaan selvästi snadimpi.
Virolaisen kotkakameran valttina on teknisesti loistava kuva ja toimintavarmuus. Viime
tammikuussa asennettu kamera toimii suulispaneleilla ja on yöllä pois päältä. Kuva näkyy taas
aamulla.
Mielenkiintoista on tsiigata kotkamutsin ja -faijan työnjakoa. Uros tuo pesälle kuin
liukuhihnalta kokonaisia tai puoliksi itse syömiään fisuja ja emo repii niistä paloja poikasille.
Olipa kerran ruokalistalle päätynyt joku vesilintukin.
Merikotkien pesätouhuja Virossa voi tsiikata osoitteesta: www.looduskalender.ee Taustaa
toiminnasta ja kameroiden kohteista kerrotaan eestinkielen lisäksi myös englanniksi,
espanjaksi ja saksaksi. Saitilla voi tsiigata merikotkien lisäksi mustahaikaran pesintää, sekä
mm. harmaahylkeiden ja mäyrän elämää. Hylkeet eivät ole lainkaan niin eläväisiä kuin
merikotkat, mutta on aika rauhoittavaa katella niiden köllöttelyä auringossa. Hyljekamera
sijaitsee Vilsandin pikkusaarella, joka on aivan Saarenmaan länsirannalla
luonnonsuojelualueella.
Tosi hyviä luontokuvia tarjoa amerikkalainen www.explore.org –sivusto, jossa on listattuna ja
tsiigattavissa kymmeniä livekameroita ympäri maailmaa. Ei-kauppallisen järjestön ylläpitämä
saitti käsittää esim. kuvaa Alaskan jääkarhuista, Pohjois-Amerikan rannikon haista ja valaista,
tai villistä luonnosta Keniassa. Afrikasta voit bongata vaikkapa virtahepoja tai norsuja.
Tässä palvelussa hienoa on se, että ainakin osa kameroista on liikuteltavia. Ne zoomaavat
kohteisiinsa ja vaihtavat välillä näkymää. Kaukomaiden luontokameroiden katselussa kandee
muistaa aikaero. Yleensä parhaat näkymät esimerkiksi Afrikasta saa meikäläisittäin vasta
illalla. Toinen Afrikan luontoa seuraava livekamerasaitti löytyy osoitteesta www.africam.com
Luontokameroista kerrotaan myös Yleisradion nettisivuilla www.yle.fi/luonto
Olli Havu

