Mä en kovin paljoo oo diggaillu skrivailla itsestäni – kaikki ei oon niin gliffaa – mut kun toi Liemola jatkuvasti fudii persuksille ja sanoo, et pitäis, ni öpnataan nyt sit snadisti tätä laiffia menneitten 55 vuoden ajalta – tai melkeen…
Födasin Boijessa 26/02-60. Kolme viikkoo ennen aikojani. Mutsi ja ja faija oli eronnu jo 1955 ja mun syrrat ja broidi oli erossa jääneet faijalle, kun mun mutsilla oli snadisti noita mielenterveysstrabeleita. Ne rupes sit styylaa uudestaan 1958 jouluna kun ne fiiras sitä kimpassa ja sit mutsi rupes venaa mua ja tuli klesaks kuupasta taas.
Mä oli 3 kk gamla, kun mä jouduin lastenkotiin. Faijahan ei mua siihen aikaan voinu automaattisesti saada, kun mä oli födannu aviksen ulkopuolella, vaik mitä mä oon jostain papruist myöhemmin bluijannu, niin kyl se yritti.
Mä olin Folkhälssanilla ja Tölikas ja noista 3,5 ekasta vuodesta en minnaa oikeestaan muuta kuin sen, miten staijattiin jonossa joka aamu ja venattiin, et tantta stikkas sellasella alumiinispedelillä Möllerii munnariin ja se smaagas härskille fisulle.
Sit ku mutsi sai mut takas, me flytattiin Turkuun. Ei me siel budjattu ku sellaset puol vuotta, kun faija tuli siinä välissä systerien ja broidin kans jouluna käymään ja siitä mulla onkin esa stydi muisto faijasta. Se sano mulle, et ”mun poika ei asu Turussa….” ja sit keväällä 1964 meist tuli mutsin kans faijan hyyryläisii, ku faija byggas sellasen rintamamieshaussin Niittyluhdantielle Pakilaan. Me budjattiin mutsin kanssa siel yläkerrassa ja muu perhe alakerrassa, et mulle se oli ihan tavallista perhe-eloo, kun en mä niistä muista jutskista silloin snaijannu mitään.
Kesät mä olin Pelastakaa Lapset Ry:n hoitamis kesähimoissa. Ekaks Lampeniuksen Lindan mutsin, Ulla Eklundin kotitalossa Lapinjärvellä (muistaakseni se oli siellä), sit Hangossa Eriksoneilla ja siitä osan kesää Ahvenanmaalla ja sit yhden kesän Tammisaaressa sellaisessa per(s)heessä, jossa muistan, et tuli daijuun melkeen joka päivä. Sit olin monta kesää Somerolla, Seppälän tilalla. Noi kesät oli mun lapsuuteni ja nuoruuteni gliffointa aikaa. Siellä mä hiffasin joka hetki, et ne välitti ja rakasti.
Vuonna 1966 meni sit paketti uusiks. Me oltiin mutsin kanssa flytattu Hiihtomäentielle loppukesästä. Broidi ja systerit oli luonnollisesti jäänyt budjaa faijan kanssa Pakilaan. Lokakuussa oltiin mutsin kanssa yhden mutsin frendin luona kylässä, kun tuli puhelinsoitto joka muutti kaiken. Mun faija oli kuollu liikenneonnettomuudessa, matkalla kesämökille Lohjan Manxholmenille.
Mun laiffissa alko uus kausi. Muutkin skidit muutti mutsin ja mun luo ja me flytattiin Vuosaareen, Satamasaarentielle. Mutsi skarppas ja sai pidettyy meistä kaikista ainakin noin nimellisesti huolta. Ei se koskaan divannu, eikä sellasta, mut sillä oli aina pinna tiukalla jotenkin rupesin silloin vaistoomaan, et me skidit pidettiin mutsista vähintään saman verran huolta, kuin mitä se meistä.
Tona aikana mä myös tutustuin frendeihin, jotka oli sen varhaisskidiajan, jonka mä olin tavallaan kadottanu, viettäny Stadin ytimessä ja siitä alko mun tutustuminen Stadiin…
Tomi Suni
… jatkuu