Saiko ne poliitikot mitään aikaan tänä vuonna? Äkkiäpä ne unohtuvat, suuretkin päätökset, jotka
ennakkoon herättivät paljon keskustelua.
Guggenheimin ihmeitätekevästä vaikutuksesta oli kerrottu moneen kertaan tammikuusta 2011 lähtien.
Säätiö oli sitkeä, ja sen puolesta puhuivat niin lobbarifirma, entinen suurlähettiläs kuin pääkaupungin
valtalehti lukuisin artikkelein. Monet nimipoliitikot toistelivat ulkoaopittuja argumentteja, joista
suosituimpia oli, että ”vastustettiinhan Ateneumiakin”. Mutta vielä sitkeämpi oli pieni porukka, joka
läpivalaisi puolustuspuheet ja talouslaskelmat ja osoitti niiden heikkoudet. Marraskuun lopussa valtuusto
hylkäsi sopimusesityksen selvin numeroin 53 – 32.
Yleiskaavasta päästiin valtuustossa lopulta yhteisymmärrykseen, vaikka poikkipuolisia näkemyksiä oli
esitetty runsaasti. Ei se mikään ihme ollutkaan, koska lähes jokainen helsinkiläinen koki asiakirjan
koskettavan omaa elinympäristöään. Kansalaiskeskustelun näkökulmasta yleiskaavan ongelmana on ja
pysyy, että se on nimensä mukaisesti erittäin yleispiirteinen ja tähtää vuosikymmenien päähän
tulevaisuuteen. Valituksia oli odotettavissa ja niitä puidaan vielä pitkään eri oikeusasteissa.
Liikennejärjestelyihin vaikuttavat päätökset herättävät ehkä eniten intohimoja. Autopuolue, fillaripuolue,
joukkoliikennepuolue, ammattiautoilijat ja me jalankulkijat törmäämme jatkuvasti toisiimmejo
suunnittelupöydällä. Kipakkaa sananvaihtoa käytiin niin Hämeentien muutoksista, kaupunkibulevardeista
kuin Kruunuvuoren silloista, mutta Helsingin ja Espoon yhteisestä Raide-Jokerista yllättävän vähän.
Raide-Jokeria vauhditti valtion sitoutuminen sen rahoitukseen vajaalla kolmanneksella radan
rakentamiskustannuksista. Jo vuosia suunniteltu pikaraitiotie vie Itäkeskuksesta Leppävaaran kautta
Otaniemeen ja Keilaniemeen. Se on ensimmäinen kunnon poikittaisyhteys, jonka varrelle voidaan rakentaa
asuntoja, työpaikkoja ja palveluita kymmenille tuhansille ihmisille. Reittiä on testattu bussilinjalla 550.
Valtuustokausittain hyväksyttävä asunto-ohjelma on valtuuston painavimpia asiakirjoja. Sen sisällöstä
käydään tiukka poliittinen vääntö. Kokoomus haluaa enemmän kovan rahan tuotantoa yksityisille tonteille,
demarit lisää ara-vuokra- asuntoja kaupungin maalle. Vihreät miettivät, miten pysäköintinormeista ja HITAS-
mallista päästäisiin eroon.
Asuntopolitiikka, jos mikä, on elinkeinopolitiikkaa. Pääkaupunkiseudun pyörät eivät pyöri, ellei ole
riittävästi asuntoja, joissa ihmisillä on varaa asua. Helsingissä on pitkällä aikavälillä valmistunut vuosittain
vain vajaat 4 000 asuntoa. Aiempaa 5 500 asunnon vuositavoitetta päätettiin nostaa asteittain niin, että
vuonna 2019 syntyisi vähintään 7 000 uutta asuntoa.
Entäs se pormestarimalli, joka on todellisuudessa kaupungin koko organisaation täydellinen mylläys! Se,
että puolueet valitsevat kuntavaaleihin omat pormestariehdokkaansa, on vain jäävuoren huippu.
Kuinkas sote-maakuntauudistus? Eipä sitä ole vielä saatu valmiiksi valtakunnankaan tasolla. Helsinki ja
pääkaupunkiseutu ovat kaikin voimin yrittäneet pyristellä irti Uudenmaan maakunnasta enkä ole ihan
varma, onko se ollut viisasta. Sote-asioissa se ei onnistunutkaan, miten käy muilla aloilla, ratkennee vuoden
2017 alussa.
Onnea ja menestystä alkavalle vuodelle toivottaa Kaarin Taipale.