Teneriffan reissu

Tuli tuossa taannoin sitten käytyä Espanjan saarta Teneriffaa moikkaamassa. Tosi tarkkaa toi
lentokenttäkontrolli tänä päivänä. No ensin tietenkin toi lähtöselvitys piti hoitaa netin kauttaa. Sehän nyt
ei juttu eikä mikään. Mut sen jälkeenhän se vasta onkin tällaiselle ”epäilyttävälle suomalaiselle”. Pitihän
ne kledjut vyötä myöten stikkaa sitten näihin bokseihin kun menee röngtenin läpi hihnaa myöden. No ei
siin sit mitään. Vaiffi meni läpi heittämällä mut ”mä piippasin” ja pitihän se kontrolliin mennä. Siinä sitten
innokas nuorukainen leikki poliisia ja kävi läpi mut päästä varpaisiin. Ei mitään löytyny. Ilmeisesti se oli
toi klabbiin duunattu tekonivel joka heitti hälärit. Ei siin sit mitään ja eiku koneeseen. Kuuden tunnin ja
kahdenkymmenen minuutin päässä venttas soolis ja lämpö. Tulihan tuo autokin sit perillä vuokrattua.
Tässä tuli kyl ekan kerran tunne et ”sua kusetetaan oikein kunnolla”. Onneks noilla tämän päivän
kännyköillä on ominaisuuksia et saatiin homma klaarattua noin niinku kielellisesti. Ensin piti bungaa
satakuuskyt egee firmalle jonka kautta otin vuokrauksen. Sit tää firma mist otettiin bilika jouduttiin
bungaa kolmesataa egee kolariturvaa ja kuusisataaegee mikäli törttöilet oikein kunnolla poliisia varten.
Huhu ei oo köyhän hommaa mietin. No eiku bilikaan ja hotellille. Siinä sitten laitoin
kännykkänavigaattorin pälle ja alkoihan se heti neuvoo minne suuntaan mennä. Piti körää TF-5, TF-2,
TF-1:stä jne. Sit niit trafiikkirundeleita oli joka helevatin nurkan takana. Siinä toi navigaattori sekos joka
kerta. Käänny kolmestasadastakahdestakymmenestä suuntan ohjaa tielle kuuskytkaks. Käänny
seuraavasta liittymästä seuraavaan kääntäen kolmannesta liittymästä suuuntaan Puerto De Cruz, Santa
Cruz. Siinä vaiheessa aloin ajatteleen et pääseeköhän täält enää koskaan veks, sen verran oltiin
pyörällä päästä. Mut kyl se tästä funtsin ja draivasin sitä ympyrää. Pakkohan se oli luikkia jostain
liittymästä ulos ettei jengi ruve tsiigaan et mikä hörhö tänne on tulluu skujaa korttelirallii. Eiku navi taas
nollauksen ja uusiks. Tulihan siin varmaan veivattua jokunen kilsa ennekun hotelli alkoi häämöttää.
Onneks oli hyvät parkkimestat hotellin edessä. Sit vaan sisään respan kautta. No pitihän siinä sitten
kuullemma ottaa shampanjat tän vastaanottajan kanssa. Mut me ei otettu. Oltiin meinaan sen verran
pyörällä päästä tosta autoseikkailusta et mentiin suoraan hotellihuoneeseen ottamaan ne hörpyt. Olihan
se ihan kiva sit siin ku oltiin perillä ja huokastiin helpotuksesta. No pitihän siinä sitten suuntaa partsille,
kun se sooliskin lyysas niin kliffasti. Eiku parvekkeelle. Siin sit tsitattiin ja tsekkaitiin maisemii kunnes
yhtäkkiä totesin vaifille et hokaaks mitään. Ei se hokannu. Mä sanoin sit, et sää todellakaan tsennaa
mikä döfis. Skeidandöfis tuli jostain tuulen vireen mukana joka ei tunnelmaa ainakaan kohottanu.
”Espanjalaiset viemärit totesin”. Onneks se ei koko ajan döfänny. Hulppeet oli kuiteskii merimaisemat
palmupuineen ja fågelit sjungas. Goisiin……..Aamupalalle. Ilmeisesti perinteiseen tapaan meidät ohjattiin
pöytään. Sit vaan plokattiin kaikkee pöperöö mitä oli tarjolla. Parasta mun mielestä oli valkoinen kahvi
sokerilla. Mamma se tykkäs yoghurtista ja sekahedelmistä. Oli muuten ranskalaisten matkailijoiden
suosima hotelli. ”France vule vuu acusee avecuaata” tuli joka suunnalta. Eihän se suomalaista haitannu.
Kaikenlaista murrettahan sitä on tottunut kuuntelee. Aamupala lärviin ja menoks straadalle. Pitihän se
vuokraauto otta taas käyttöön. Navi päälle ja rundaamaan. Kyl oli maastoo mäkee mutkaa. Navi sekos
heti ja alkoi viedä meitä suoraan ylös Teidelle. Tursitien suosima korkein tulivuorikohde siellä, Ei
perke….le funtsin. Eihän meidän tänne pitänny lähtee. Meitsun korvat on meinaan sellaset et ne tuppaa
menee tukkoon tollasis mestois. Ei ihan ylös kuitenkaan päädytty, ja takas alamäkee. Siinä sitten
rundailtiin ja takas hotellille. Soolis griinas kivasti ja eiku terassille tsittaan tilaan ceasersalaatit + juomat.
Oli sen verran kuuma päivä et funtsittiin otta vähän soolista. Siin oli sit niitä soolisjakkaroita ja eiku
pitkäkseen. Sattupa lämmin päivä funtsin. Uima-allas venttas houkuttelevana siinä edessä. Nyt
tsimmaamaan suihkun kautta. Sit vedin magan inee ja hyppäsin suomalaisella rohkeudella veteen. Voda
oli muuten kun olis avantoon menny. Niin saa…ta..n galsaa. Ei siel viihdy erkkikään. Vedin nätisti siin
parit kroolit ihan pokkana ja veks. Talvikausi funtsin. Pääsis edes saunaan. Siinähän noi päivät meni
rundaillessa. Toiseks vikana päivänä sit sattu pikku parkkivahinko. Mentiin mamman kans rantsulle
dallaan parkkeerattuamme bilikan. Siin sit funtsittiin ettei kande tänne jäädä. Joku trubaduuri veti siin
Dorssii ”Raiders on the storm” ja nää paikalliset hemmot tuli kellojen ja korujen kans häärää ympäri. By
this ja by thät. Sit lähettiin luudaan veks ”back to bilika”. Tultiin autolle niin eks siin ollu ”miliisit mestoilla”
ja kraana-auto. Vuokra-auto oli vedetty kraana-autoon ja miliisi ja jengii niin perkeleesti tsekkaamas
tilannetta. Mamma huusi kovaa et ”älkää perkeleessä viekä bilikaa” ja mä menin sen skouden luo ja
sössötin jotain espanjoo, sori sori. Onneks oli kiva kamu tää skoude. Mä viftasin sille kaikkee et ollaan
suomest ja sillee. Sit se taipu ja sano sille kraanagubbelle et hilaa se auto takas gartsalle niin nää
pääsee himaan lusimaan. Tulihan se reissu maksaa. Ensin kraanakubbelle nelkytykseuroo ja sit
espanjan valtiolle yhdeksänkyteuroo. Mut me oltiin onnellisii ku päästiin tilanteesta veks ihan ku ”bonny
ja clyde”. Rahalla sa ja hevosella pääsee funtsin. Onneks en ruvenna lahjoo sitä miliisii. Sit vasta sotku
olis tullu. Olihan retki. No kaikenkaikkian hyvin se holiday meni. Himaanlähdön aika koitti jo pian.
Baanalle. Aamuruuhka oli samanlaista kun kehä I tai kehä III:sella. Onneksemme toi navigaattori toimi ja
saatiin bilika lähtösatamaan. Sama kontrolli ennen flygee. Nyt tää suomalainen sai sit mennä kahteen
kertaan kontrolliin. Tää spanski ihmetteli et miks mun pitää tää jäbä taas käydä läpi päästä varpaisiin. Oli
menny bollat siin sit niin sekasii et joku luki väärin lentoaikataulun ja portin et meinattiin myöhästyy
flygeltä. ”Last call” tsiigasin ja juosten koneeseeen. Se on soronoo Grönä.