Meidän fämilin eka radio, mitä meitsi minnaa, oli 50-luvulla, toi Telefunken. Niin ku mä oon aiksemmin skrivannu, faija oli duunannu sen yhen köökin skopen hyllylle. Ja et mikskö? No, siks, et jos toi radiolupa inspektoori, vaikka skulais dörtsiklokuu, niin se ehtis duunaa, tän funkkenin mykäks ja sen skopen dörtsin poseen.
Kaikki jo nyt sit saletisti bonjaaki, et miks tää vetin juitsu. No, ku faijalta ei löytyny killaa bungaa lisenssii, niin miten se ois sit pystyny, bungaa vielä jonkun blidikanki. Niin ja se vielä, et tää inspektoori, ois voinu roudaa, tän Telefunkkeninki kruunulle.
Tää Pekka Lipponen oli kundi, joka tsöras ittensä, aina johki ihme trabelssiin. Sillä oli kummiski tsägä, et sillä oli kafruna, tää Kalle-Kustaa Korkki. Tää Kalle-Kusta jelppi, tän rinssieverstin, kiljuvankarhun ritarin ja Rantasalmen rinssin, sit veke sen fittiähvääreistä.
En jaksanu guuglettaa, vaan ihka luomuna funtsin, et tätä radioprogista pysty lysnaan joka arki, kahentoista pintaan, keskipäivällä. Ku tää huisi seikkailu starttas, niin joku hämy konggi kumahti. Sit tää Outsaiderin skrivaama antisankari Lipponen, yleensä harhaili jossain Venetsueelan viidakossa. Sen pisneshän oli toi fuili ja se skabas jotain trustii vastaan fuililähteistä.
Tätä Kalle-Kustaan roolii en jaksa nyt minnaa. Et mikä sen, niinku duuni oli, muutaki ku toi Lipposen juitsujen handlaus. Mut aina se bongas tän Lipposen, ku tää rinssieversti spiidas, et sitä olis joteski kusetettu. Korkin roolii tsöras kai joku Kauko Kokkonen. Tän shovn pituus oli jotan viis minsaa. Sit mörkki ääni kaveeras, et JATKUU HUOMENNA.
Jaakko Koroma