Tätä mun vakkarii tsufemestaa voi ihan iisisti kutsuu kansojen sulatusuuniks. Joku tutkimus valisti, et jotain kymmenen prossaa jengistä mun himalandiassa, pamlaa jotain muuta kieltä ku agricolaa. Jos näin on, niin Sellon Buffossa iltasin on tää prossataso vähintään niinku fifti-fifti.
Usein hiffaan ku yks vanha jäbä töpöttelee sen rollarin kera ineen tähän baariin. Tsögaa pöydän ja tsittaa venaan jotain södee tän mestan typyy, joka serveerais sille sen vakkaritsufen ja glasarin vodaa. Sit tää ukkeli vetää aina luurin esiin ja tää tän mestan wifii, opnaa sille dörtsin sen lähtötanhuville, kait Balkkanin vuorille missä suomikunditki joskus flaidas ainaski yhen tutun stykin mukaan.
Muutama päivä sitte treffasin taas tän stoorin tsäärnan tsufella. Älyluuri handussa ja keskittyny ilme feississä. Sit bulii draamaa. En snaijaa, mitä tekstii tai fotoo tää luuri viestitti, mut tää vanhus puhkes yhtäkkii rajuun spiidaukseen. Koko sen hauras kroppa vapisi. En oo konsa hiffannu sellasta kyynelten Niagaraa ja vuolasta määrää ja styrkkaa, mikä valu noita sen uurteisii poskii pitkin.
Oli tosi järkky fiilari. Oli näin lähellä, just niinku ku näitten sanojen väli, etten hiipiny jakaan snadii lohtuu tälle vanhukselle. Meitsillä ku tällasen kynnys on yleensä fitin hävettävän korkee. Hamuili sit tää ressu sen vodaglasarii. Treenas ottaa knubbii, mut oli nieleminen vaikeeta. Onneks vähitellen tää vaari sit tyynty, otti servetin ja pyyhki kyyneleet luurin skriiniltä. Sit se vilkas joteski nolona meitsii ja nopee söde hymy födas sen feissiin.
Ei oo tää vanhus mulle enää mikään tänne roudattu, meitsin snadisti vierastama muukalainen. En enää synffaa mielessäni tätä ihmistä meidän sossusysteemin härskiks hyväkskäyttäjäks. Tällä jäbällä oli helvetin ikävä sinne sen himaan.
Teksti: Jaakko Koroma