Tänään tulin julkisilla töihin (se on oikeesti mielestäni ylellistä). Siilitien metroasemalla jouduin R-kiskalta kysymään: ”mistä tuohon metroon saa ostettua kertalipun?” kun ei näkynyt automaattia, enkä ilman lippua uskaltanut rullaportaisiin mennä, kohta ois ollu duffelin hupussa tarkastajat kiinni. Seuraavaksi jännitti, kestääkö heikoksi todetut Kulosaaren metrosillan betonipylväät. Ne kesti hyvin. Kukaan muu ei metrovaunussa katsonut kaunista aamuruskoa, vaan tuijottivat kännykän näyttöjään. Töölöön asiakkaalle menin tosta Neitsytpolun kulmalta bussilla. Tilasin kännykällä kertalipun, kun näin dösän tulevan. Iloisena näytin kuljettajalle kännykkäni näyttöä huudahtaen: ”Mä lähetin tällasen!” Katsomatta puhelimeeni kuljettaja vaan huiskutti kyllästyneen näköisenä kädellään käskien peremmälle. Töölöstä palasin kakkosen ratikalla ja tunsin olevani ulkomailla, niin kauniita katuja se kierteli – pitkän aikaa. Kävellen olisin ollut jo perillä.
Teksti: Annukka Paasikivi
