Tän snadin stoorin idis ois treenaa redisti ja aidosti valottaa mun nuoruuden ajan yleistä tietämättömyyttä ja miten snadistikki outoo silloin studas. Oliks toi dajuunveto silloin sit ollu se ainoo oikee ratkaisu?
Noi homot oli starbuja, joita tartti meitsin jengin mielestä skäfästi skagaa ja etoo. 60-luvun alussa Väiskillä pyöri pari kundii, selvästikki eri ikäsii. Tää nuorempi niistä oli snadisti vammanen. Ne tsittas usein Hietsun suoralla Tölikässä pudepenkillä ja nojas toisiinsa handu handussa. Ne oli ekat homot jotka me kundit taidettiinki hiffaa.
Homothan pyöri Hesperian ja Seuriksen puuskituissa. Toi Messuhallin takana staijaava kolmiopude, oli kans kuulu homomesta. Niitten jäljiltä pysty hiffaan sellasii Nitroglyseriinin keltasii tuubeja. Meille kundeille tieteski ihan outoo juitsuu.
Joskus sit myöhemmin ku kundit yöllä lähti snadisti jurrissa Baari Kuuskutosesta Mantskun ja Runskin höörniltä ne uhos, et mennään flaidaan homojengin kera sinne kolmiopudeen. Kaiffarit kyl tsennas, et siellä homojengissä henggaili myös yks hevisarjan brotari, jota kyl kantsu snadisti studaa.
Siihen aikaan me kundit ihan oikeesti funtsittiin, et nää homot oiski jotain niinku henkipattojengii. Olis joteski ihan oikein ja redii, vetää niitä dunkkuun. Bamlattiin usein, et ku nää kundit, niin kundithan vaan oli homoja, vaklas iltasin ja öisin pikku skloddeja ja kännisii ja duunas jotain fitin feeluu sit näille. Et senki takii ei mitään armoo. Noi namusedät oli kans yksii homoja meitsin jengille.
Nyt ku funtsii ja ku kaikki tsennaa, et tää sateenkaarijengi nykyään ihan pokkana on startannu ryysii dörtsit paukkuen skopeista, et miten homojengi silloin 60-luvulla joutuki staijaan vapisten pudeissa ja venttaa iltaa, et ne hivais tulla tsögaan tota kiellettyy rakkautta ja hellyyttä. Ja sit kuiteski niillä oli buli tsargo, et tulee vedetyks turpaan tai sit skoudet vainois niitä niinku muitakin kriminaaleja.
No, onneks nää dajuunveto juitsut meiltä sit kummiski jäi vaan ihan pamlaustasolle. Ku nyt funtsin, niin ainaski jo tilastollisestiki jotkut meitsinki kafruista oli tota vähemmistön poppoota. Oli niilläkin silloin ihan varmalla skäfästi kaksjakosii fiiliksiä.
Joutu meitsiki snadisti vääntää tota Jaakobinpainii, ennenku jänäsin skrivaa tällai. Mut nyt voi jo iisisti hokaa, miten tää elonstaili näitten vuosikymmenten aikana on födannu bulisti sallivammaks tässäki keississä. Rispektii kaikelle hellyydelle ja rakkaudelle. Eiks jehna.
Ei liehunu sateenkaariflaggat rohkeesti meitsin junnuvuosina eikä raisu riemu täyttänyt Stadin gartsoja, niin ku nyt ku tää pridejengi juhlii.
Joteski vaan jääny mieleen ku pari vuotta sitte Yle haastatteli yhtä nuorta typyy pridekulkueessa. Toimittaja uteli tytteliltä, että miks tää niin innokkaasti oli meggessä ja tähän vastas neito: ”Ku musta joteski niinku tuntuu, et mä olisin niinku ainaski ihan vähän, niinku lesbo”.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma