Tällanen skrivaus kolmen ja puolen vuoden takaa.
Ekat muistot meidän pressoista mulla oli toi Paasikivi. Faija aina pamlas, et hyvä kundi, mut vois kyl vekslaa tota sen hammasteknikkoo. No, ku se pamlas meidän Telefunkkenissa, niin välillä kyl hiffas, et se joutu tsögaan, niit sen sen tekareita, ku ne karkas sen suussa, milloin minnekki.
Sit mä minnaan ton Kekkosen. Kun Paasikivi delas ja se roudattiin mustalla bilikalla Hietsun hautsikalle, sen gravariin. Niin mä voin vieläki, mun sielussa tsiigaa, ku Kekkonen dallas, suoraryhtisenä, vakavana, tän fiuden perässä. Sen jälkeen staijas bulisti tyhjää ja sit vasta muu saattojengi. Emmä oikein bonjaa vieläkään, mut jos funtsii nyt sitä aikaa, niin mulle Kekkonen oli kliffa ja redi kundi.
Sit tuli toi Koivisto, jota mä en oikein tsennaa vieläkään. Ainaskaan sen kaikkii fundeerauksii. Mun faijan serkkun, yhen Pirkon faija, oli Åbun brankkarin pomo, Kedon Aatu. Koivisto joskus siteeras tätä Aatuu, et sit ois duunarijengillä nastaa, jos ois vaan puolpäivää duunii ja loppu sit torvisoittoo.
Sehän oli eka vasemmiston pressa, ku toi Fagerholm otti nekkuun yhellä äänellä, ku se skabas Kekkosen kanssa. Manu kans staijas Törnin jengissä kaukopartsikkareduilla slobon kiusaks.
No, sit ku mun mutsi oli jotain päälle kaheksankymppii, niin oli tää huisi skaba ton Ahtisaaren ja Elisbeth Rehnin kera. Mä voisin kaveeraa, nyt ku siit on jo bulisti aikaa, et mä oon ihan saletissa, et mun mutsi ratkas tän tiukan skaban.
Se oli sillai, et mun mutsi halus kai olla meggessä, ku valitaan eka leidi Suomen pressaks. Se pamlas, et nyt mä äänestän kyl tota ruottalaista, tuppervare gimmaa. Mut funtsigaa ny, et näinki snadista voi tällaset juitsut oli kiinni. Just, niinku tässä mun 75 kiloo Hietsun punttisstagella. Jos teistä joku viel sen stoorin minnaa.
No, mutsi lesas jostain leidien aviisista, et tällä Rehnillä oli ainaski kolmekytä lastenlasta. Ja ku mun mutsi, oli kyl aina ollu vetin sniidu, niin se tietty funtsi, et ku tää pressan uus kämppä, toi Mäntyniemi, just oli bygattu, et nää Rehnin lastenlapset kummiski heti sotkis nää tän uuden haussin seinät ja muut mestat, ku ne olis siellä treffaamassa mummoo ja brajjais jotain dorgaa. Se oli kai just silloin se moumentti, ku mun mutsi päätti, et kelle se sit stikkaiski sen voissin ja sillai olis mutsin seuraava pressa.
No Mara ei tietty oo tätä tienny. Ja jos se nyt sit hinkuiski kiittää mun mutsii, se on kyl nyt niin, et mutsi jo vetää zetaa Malmilla.
Teksti: Jaakko Koroma
