Tais olla joskus 80-luvun loppupuolella, kun oli kuus viikkoo sellanen frysis et mitskun lukemat heitteli miinus kolmenkympin molemmin puolin.
Mä olin silloin vastaavana mesuna yhes bulissa byggausfirmassa. Mun duunimesta oli silloin Länsimäessä. Se on tuolla itästadissa lähellä Kontulaa. Pienkerroshausseja ja rivareita. Noin kovalla pakkasella ei duunarit saa töitä tehdä, kun ne byggaduunarit on sokrusta duunattu. Mut nää pakkasrajat ei mesuja kuiteskaan koske. Biliga kun staijas päivän siinä mestan parkkiksella niin skujaan kun starttasit niin ekat parisataa metriä oli niinku kengurubensalla olis ajanu, kun ne biligan kumit oli neliskulmasia. Kun siellä duunimestalla oli kuiteski oltava, et liksa juoksisi, niin snadilla fyrkalla tuli pelattua pokeria muutama rundi.
Sit kun suulis starttas taas grinaamaan, räystäät tippumaan ja ojat juokseen niin kunditkin palas duuniin. Se oli ihan snygi duunimesta.Kivalla paikalla ja kivat kafrut.
Siivoojana mulla oli yhen Hans Selo nimisen kundin wiaffi, joka oli skrivannu jonkun kniigankin. Ei se weaiffi mut se Selo En mä emännän nimee minnaa mut braa duunari se oli. Punanen fleda.Tsittas ruokiksella ja tsufetauoilla parakin nurkassa. Lesas jotain kniigaa ja skruudas porkkanaa. Kyllähän kundit yritti sitä skotaa, mut ei ketään onnannu.
Mul oli kaks tuttua kafrua. Ändi ja Pentsi. Ne oli dogiskoudeja. Mul oli niitten kans sellanen soppari, et ne sai kusettaa niitten dogia mun duunimestalla kun niillä oli yövuoro kun ne samalla tsiigas snadisti et kaikki oli mestalla ok. Kun noilla konnilla on tapana tehdä hankintareduja byggaysmestoille. kun ne tietää et siellä on paljon kalliita koneita ja muita rempuloita.
Kerran ne, Ändi ja Pentsi, tuli moikkaamaan keskellä päivää ja kerto et ne oli saanu kiinni pari noin 10v pikkukundii edellisenä iltana. Ei ne kundit ollu yrittäny edes haneen kun sheriffeillå oli se dogi messissä. Ändillä oli papru, mis oli niitten kundien tiedot. No mä soitin ekaks niitten opelle tsekatakseni mitä nää kundit oikein oli ja sain ihan positiivisen lausunnon. Pikkukundit oli ihan normaaleja kymppivuotisia. skolessakin käyty ihan normaalisti. Siihen aikaan kun ei tsennattu tätä nykyistä koulukiusaamista. Sitä kun ei sillon ollu. Gimmojen perässä kyl juostiin, mut ei niitä kiusattu. Sit mä soitin niitten vanhemmille ja pyysin niitä käymään mun luona. Molemmat kundit tuli faijojen kanssa. Kyllähän mä jo siinä vaiheessa tiesin et ne oli vaan pikkukndeja joita kiinnostaa byggat.Mä kerroin et nää byggat on niille, jotka ei to täällä duunissa, todella vaarallisia mestoja.Saihan ne sit siinä faijoiltaankin kyytiä, etten mä hivannu enempää niitä kouluttaan. Sit mä froogasin ennen kuin ne lähti, tietäiskö ne jotain siitä kun meiltä oli snutattu jonkin verran handutyökaluja. Joo kyl me tidetään et noi Naulakallion kundit käy täällä. Naulakallio on lastenkoti siinä aika lähellä. Se on niitten penskojen hima, joiden faija tsittaa brekkiksista tai brenkun blisaamisesta Skattalla ja mutsi dokaa vinkkua tai bissee jossain huudeilla. Pojat on sit, kun ne on jääny poseen jostain tikkarin föraamisest ärrältä, päässy uuteen himaan Naulakallioon. Mä käskin skloddien levittää juttua sinne Naulikseen et sheriffit on niitten jäljillä ja juttua ei tule jos förattu kama palautetaan työmaalle. Sanaa luvattiin levittää ja erottiin frendeinä ja luvattiin ettei tulla enää leikkimään byggalle.
Tuli sit seuraava maanantai . Aamulla kun mä tulin duuniin niin parakin dörtsin pielessä oli buli säkki. Ei siinä saatebreiviä messissä ollu mut ei tarvinnu olla mikään serlokki kun arvas että se on Naulakallion kundeilta, kun se oli full työkaluja. Kun tsekattiin sitä niin siellä oli mopon tulppa-avaimia, virityssarjoja, ruuvareita, lenkkiavaimia, kiintoavaimia, jakareita, ulosvetäjiä ja paljon muuta mopoihin liittyvää kamaa, muttei mitään mikä olis ollu häviksissä meidän thyömaalta!! Meidän duunimesta kun oli bygga eikä mikään biligakorjaamo.
Todettiin muitten mesujen kanssa, ettei nää Naulakallion kundit mitään tosipahiksia taida ollakaan, kun noin snadilla sanan levittämisellä oli noin buli teho.
En tiiä mikä noista pikkukundeista on isona tullu, mut ainakin siltä mun duunimestalta loppu föraukset kun seinään.
Sånt e livet.
Teksti ja kuva: Heimo Rissanen
