Tää snadi stoori on skrivattu Penalle. Meitsin unohtumattomalle ruodiskafrulle.
Mun inttimestana staijas ekaks Isosaari ja sit finaalissa Mäkiluoto. Mun tuvassa budjas mm. Vesku Loiri ja bastulenkkejä piiskas Tuomisen Jaska, neljäsatasen huippuaituri.
Vois funtsii, et nää kaks kundii ois niinku ollu mun ihailuni kohteita. Mut ei. Samassa tuvassa eleli myös yks Pena. 170 senttinen Hesarin Kurvin kasvatteja. Tää Pena budjas sen vanhan mutsin kera kimpassa. Ne oli saanu fitin ukaasin, et ne joutuiski flyttaan veke niitten hyyrykämpästä just snadisti ennen, ku Pena joutu astuun intin harmaisiin.
Tää kundi sit treenas anella snadii lomaa, et sais sen mudelle handlattuu nyyan luukun. Tän mutsin kondiski ku oli skäfästi jo niinku tota ohutta yläpilvee, niin sillaiki Penan duuni olis ollu nopsaan jeesaa sen mutsii.
Sit sen anomus kuiteski varmalla stoppas siihen, ku ei oltu vielä vannottu sotilasvalaa, oltiin vielä ökyjä. Ja siitä tää stoori sit starttaa.
Oli helmikuun finaalii. Sit yks ilta ku päivä starttas pimeneen. Pena kaveeras mulle ja parille muulle stadilaiselle kundille, et se häippäsee iltatoimien jälkeen. Hiffattiin ku lyysit oli sammunu ja päivystäjä kiekassu, et patterissa hiljaisuus niin Pena öpnas tuvan tuuletus fönarin ja kletras siitä pitskulle.
Sit aamulla födas karsee haloo. Tuvan jengii kuulusteltiin. Kukaan ei ollu tietenkään hokannu tän kundin häippäsyy. Kantapeikot ei tietty uskonu sitä, mut ei tullu mitään simputuksiikaan. Joku ruodissääntö kait oli, et jos staijas puntiksella yli viis päivää, julistettiin sotilaskarkuriks. Tää Pena kyl tsennas hyvinki tän artiklan ja oli skulannu patterin vääpelille ajoissa, et on tulossa takas.
Sit, et miks mä tätä kundii nyt lyftaan mihkään glooriaan on, et ku se sit myöhemmin kaveeras tästä sen pakoredusta niin selvis, et se oli dallannu ekaks Ison rantsuun ja pimeessä ylittäny vilkkaan botskiväylän. Pomppinu jäälautalta toiselle tän sulan yli Sandikdsen rantsuun ja sieltä sit ekaks dallaten ja sit mittarilla mutsin luo. Sai hommattuu mutsiparalle nyyan kämpän ja sillai sen eloon turvaa.
Alokas Pena L:nen, sai sit dumikseks 15 vuorokautta posee. Tsittas tän kakun ja tuli sit takas meidän ruotuun. Pian tän jälkeen me kaikki seilattiinki loppuajaks kituun Pirunsaarelle Mäkiluotoon. Ku me muut sit aikanaan häippästiin siviiliin, niin Pena jäi vielä pariks viikoks harmaisiin, ku yli 15 päivän dumikset posessa merkkas aina ylipalveluu.
Meitsi ja mun ruodiskafru Pena Isossa. Tää Pena kerran diivaili, et sen faija oli ollu rintamalla ton Mannerheimin kanssa samassa sateessa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma