Tää mun himalandia, on tän Telluksen oudoin demokratia. Meitsille tää oikeusvaltio on aina merkkannu bulisti muutaki, ku että skloddit voi vetää mutsinsa tai faijansa rosikseen, snadistaki tukistuksesta tai luunapista.
Meitsi kylläki snadina kundina, aina bonjas, et mikä jonku snadin kurituksen motiivi mutsillaki oli. Ei tullu skulattuu lapsiasiamiehelle eikä sossutantoille, joka remelibisneksestä.
Funtsigaa nyt. Onks tääki keissi, nyky lain mukaan lapsikaappaus, jos skidi väkisin roudataan landelle ilman, et se hinkuis sinne. Onks toi hima-aresti nykyisin, yksilön vapauden laitonta riistoo. No mites tää sitte, jos faija rangaistukseks, vaikka vaatii piltin älykännyn tai tabletin narikkaan. Oisko tää sit laitonta, skloddin sulkemista sen sosaalisesta laiffista, josta sit födaa skloddille myöhemmin, vaik jotain fittii traumaa ja joku terapeutti joutuu byggaan vuoskausii, tän skidin itsetuntoo takas
Meitsin staili kasvattaa ammoin mun friiduu, sisälsi hellää tän ihmistaimen rispektii. Ku joskus jotain trabelssii födas, roudasin mun tän sydänkäpysen synkkään gutsiin, förasin sen rillit mun fikkaan ja luudasin spiidillä veks.
No sit ku tää typy, parin päivän ja yön harhailun finaaliks siellä erämaassa, löysi himaan, feissi ruhjeilla ja hurme virtas ku buurisodassa, niin kuukaus pari onni ja saumaton yhteiselo, taas kukoisti meidänki rakastavassa himassa.
Eiks jebulis
Teksti: Jaakko Koroma