Tää meitsin elon vanha söde stoori aina joka vuosi uudestaan, niin pitkään ku toi lyhty boltsissa vielä snadistikki tuikkii.
Tsitattiin mun kafrun Patun kera yks 60-luvun alun sunnuntai-iltapäivä Eliteessä. Stikattiin huiviin muutama ginitonik, ku sen hinta oli jurrisuhteessa ylitse muiden. Bamlattiin kaikkee skeidaa ja sit Pattu strttas jauhaan, et häippästääks Hämikselle joraan. Mähän en yleensä käyny sunnuntaisin jortsuissa, ku mun mummuvainaa aina opetti, et muista pyhittää leedipäivä.
Hämis oli siitäki kliffa jortsumesta, ku sinne pääsi yleensä ineen vaikka joskus döfais muullekki ku tillilihalle. Ku funtsitaan vaik taas tätä Kultsaa. Sinne ku treenas päästä joraan vaik ihan snadin skäfässä, niin eiks nää Stadin Jyryn nuoret brotarikundit stikannukki sut puolnelssonista parin immelmannin kautta takas gartsalle.
No, sit me yhtäkkii Patun kera stondattiinki Hämiksen narikassa ja slepattiin rotsit veks. Sit mun nuori eloni repes lopullisesti. Mä hiffasin ekan kerran oikeen enkelin.
Tää satuolento oli yks typy Ågelista. Mä olin ihan seven heven fiiliksessä. Mun hertta hakkas ku palokärki onttoo honkaa. Mun klabbit meinas brakaa. Mut tuun kyllä aina sanoon sbulit tänksit tolle Gin Tonikille, ku se kehitti mulle mun spirittiin styrkkaa, et jänäsin mennä pokkaan sille mun unelmalle.
Sit varmallaki jostain mun ihme tsägästä tai tän giltsin säälistä meitsii kohtaan johtu, et me dallattiin kimpassa näitten jortsujen jälkeen, Hämikseltä mäkee alas Fennian raflan eteen, ku tää friidu budjas Ågelissa ja sen dösän päättäri oli siinä. Tän busan outo lempinimi oli nakki. Sain sit ruinattuu siinä pysäkillä treffitki parin päivän kuluttuu, siihen samaan busamestaan.
Tsörasin sit mun Hillman Impillä sitä donnaa tsögaan kyytiin. Kundit muuten aina kaveeras fittii hokuu: ku ajat Hillman Imppiä, et koskaan jää ilman… jotain, mitä nyt en enää jaksa muistaa. Sit lähettiin skujaan Kirjalle vääntään mun systerin mulle himassa opettamaa feikkitangoo.
Mut tää helvetin Hillmanni oli yks hiton jääskope ja mun klabbit frysas ittensä amputaatio kondikseen. Bungasin tän friidun häthätää Kirjalle ineen ja suhasin himaan Tölikkään Sammongartsalle, sulattaan mun klabbit ja sinksaan toiset tsengat klabbeihin. Ja sit ihan intona takas Kirjalle, ku S. P. J. Keinänen Eltsussa.
Siellä tää friidu, mulle kuiteski snadina yllärinä, jakso venaa tätä Hilman Impin onnetonta kuskia.
Taas yks hääpäivä tänään 13.8. En antais näistä yhtäkään veks.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
