Tää jengi varmallaki tajuu, et ilman maseja toi metskaaminen ei oikein onnaa. Paras mesta blokkaa maseja on Stadin pudet. Ku snadisti on päivällä stikannu vodaa ja sit ku alkaa hämärtää, kantsuu ottaa fikkari meggeen ja hiipii nurtsille. On tosi nastaa alkaa väijyyn ku noi ujot kastarit tulee vetään happee nurtsin pinnalle. Jengin kantsuu kyl dallaa iisisti nurtsilla, nää masit ku on kuiteski aika vikkelii vetään ittensä haneen takas tonne maan poveen.
Vaatii kyl bulisti kans talenttii, et hiffaa miten kastarii kantsuu jaagaa. Tää masihan staijaa puoliks nurtsilla ja toinen puoli nurtsin alla. Sun tarttee nappaa tätä lieroo sillai, ettet ala väkisin kiskoo sitä sieltä nurtsin alta. Tää on se buli hetki, joka erottaa diletantin prookundista.
Tää kastari kyl sit alkaa kiemurteleen armoo. Mut älä mee halpaan, älä ala käyttää liikaa sun styrkkaa, vaan venaa ja venaa. Vislaa vaik ajankuluksi tätä Annikki Tähden slaagerii: ” illan tullen piilostaan, kobrat saapuu tanssimaan ja kobra vaha valkoinen, nousee pystyyn huojuen”. Tää masi sit aina kuiteski finaalissa stikkaa pyyhkeen kehään ja ku sitte iisisti sillai slow hand staililla hinaat sitä ylös, starttaa se nouseen ilman, et sun tarttis studaa et se katkeis.
No, nää kastarit on kyl ihan kliffaa fisun safkaa tohon pitkään siimaan, mut metskin koukussa ne on ihan liian buleja. Siks me kundit käytiin Hietsun hautsikan takana muniksella, tsögaamassa metskilieroja. Ne oli paljon kätsimpii lykkää koukkuun ja fisun ihan lellii hotkasta tää masi ja koukku sinne sen kiduksiin.
Tää munis on Hietsun hautsikan stebuaidan takan staijaava bärtsi. Se oli mesta, jossa vanhat gubbet veti mollikkaa ilman byysii ja dyykkas välillä sköneen tsimmaan. Siitä kait on födannu tää sen mestan kutsumanimiki. Nythän tän bärtsin taivaallinen rauha on mokattu, ku sen ja skönen väliin on bygattu fitti ulkoilutie. Sinne sit hautsikan jenggi skuffas näin syksyllä noi fedunlehdet ja ku ne alko maatuun, niin koko mesta döfas helteillä ku Åbun ja Stadin moottoritie, ton Ämmässuon Histan suoralla. Jengi kyl varmalla bonjaa mitä mä meinaan.
Tää Runskin pude nykyisin. Se oli ennen ku se stailattiin tähän kondikseen, mun skidiajan nasta mesta braisaa kaikkee huisii. Kastareitaki tuli siellä joskus väijyttyy. Lokit on jo varmallaki hiffannu, et ei bulimmin kantsu tsögaa maseja Väiski futiskentsun feikkinurtsilta. Eiks jehna.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma