Yöllä skönellä riehui myrsky.
Aamulla ilma oli kirpeän raikas.
Pihalla lemusi tuore asvaltti.
Nurtsilla lojui katkenneita oksia.
Naapuritalon raato pysyi pystyssä.
Läheisen Valkan puiston ympäristön
luonnonläheisyys osoittautuu pian
monumentaaliseksi urbaaniharhaksi,
kun sen läheisyyteen dusataan
viisi tornitaloa betoniruusutarhaksi.
Seiska skujaa Mäkelänkadulla.
Lehmukset alkavat jo kellastua.
Blosis kasaa kadulle kahisevia lehtiä.
Seassa seilaa käytettyjä, kuolattuja
vaaleansinisiä koronamaskeja.
Suulis lämmittää vain snadisti.
Aamun koleus tunkee handuihin.
Jengi hytisee asuntolan edessä.
Naantalissa ei paista aurinko.
Hanamies sulkee öljyhanat.
Keltaiseen haalariin verhottu,
raksaduunarien monikansallinen
työvoimatavara miehittää lähimarketin.
Kämppä kontissa, koti vitun kaukana.
Nälkä ei utele kansallisuutta.
Kun lehmuksen limaiset lehdet
liiskautuvat märkinä sporakiskoille,
kun skurun jarruhiekka dunkkaa kolvissa,
kun pitkät kalsarit kaivetaan taas esille,
syksy on saapunut Stadin Valkkaan.
Matti Laitinen
18.9.2020
