Piirros Marja Blomster
Oon stikannu tän legendan muinoin Hesariin ja se julkaistiin Suomen toisel virallisel kielel, siis på finska,
mut nyt se ilmestyy ekaa kertaa stadin kielel.
Mun broidit haihtu jonneki yhtäkkii, ku me oltii kylää menos. Ne oli nii snadei, et kumpikaa ei ollu viel
skoles. Oli 1950-luku, kesäsunnuntai ja keskipäivä. Pyhäkuteet oli vedetty niskaa ja famili venttas
kartsal pirssii, ku me yhtäkkii hiffattii, et kundit puuttu, ne oli häippäseet jonneki.
Ei me sit mentykää kylää, vaa tsökaa broidei. Aluks me huudeltii niit nimilt ja sitte laajennettii kundien
tsöökaust niide frendien himoist ja toiste Tölikän talojen pihoilt. Me kutsuttiin lisää jengii messiin ja
tsekattii Seuris ja Ratsis ja Meikun lasaretin louhokset ja tunnelit. Sillo Hiltonia ei ollu, oli vaa
kammottavii tunneleit ja vodaa täyn olevii louhoksii, krigu oli keskeyttäny byggaukset.
Ilta pimeni ja kundit oli poissa eikä kukaa ollu hitanu niit. Tuli nii mörkkii, et oli jo skidien aika mennä
koisaa. Mut komenettii himaan venttaa, jospa ne tulis, nii joku ois himas.
Mä sittasin fönarinlaudal ja tsiikasin ulos kartsalle ja pillitin. Mä skagasin, et, jos broidit on menneetki
Föliksee ja uponnu meree, eikä niit hitata koskaa. Klogu kävi kymment illal. Mutsi tuli välil tsekkaa oisko
ne jo himas.
Seuraavaks Stadin skoudet, sinivuokot, jeparit ja mustatmaijat oli hälyytetty helppii:
Kaks snadii kundii oli kadonnu Tölikäs. Tuntomerkit: valkoset paidat, mirrit kaulas ja prigit pääl.
Sit vihdoin tuli ilmoitus, et kytät oli hitanu kaks, mirrikaulast, gloddii huvittelemas Lintsil klo 23.00.
Joopa joo, kuka tosi jäbä mölöö kylää lähtis sittaa, ku Lintsiki on olemas, ja iha kulmil.
Broidit oli ryöminy aidan alt inee.
Spulimpi broideist sepusti jepareille ja meille, et kyl siel Lintsil kuulutettii, et lasten pitää lähtee himaa
koisaan, mut pikkubroidi ei uskonu, vaik mä käsikin sitä lähtee.
Marja Blomster
