Kun kyydistä tippuu ja eikä oo lippuu mihinkään.
Peukalokyydillä matkaan nyt sinne, en mihinkään.
Tie on niin pitkä, monta pysäkkiä – ei mihinkään.
Silloin sitä pysähtyy – miettii – miten jouduin tielle, ei mihinkään.
Kun kyydistä tippuu ja eikä oo lippuu mihinkään.
Ja jos byrokrattii sut löytää se passittaa sut tielle ei mihinkään.
Nimi vaan paperiin ja olet matkalla jo ei mihinkään.
Tilastoissa pyörit, jonkun sormenympärillä hyörit,
joka näyttää tietä ei mihinkään.
Suuntaviitat monet matkalla ne viitoitti tien , ei mihinkään.
Niissä luki aina teksti, kuule tää ei vie mihinkään.
On oppimäärät väärät, rahat kadotettiin tielle ei mihinkään.
Uhrit masentuvat siellä. Odottaa tielle ei mihinkään.
Joku meikkaa TV-lähetykseen, joku kravaattiaan ojentaa.
Uskottelee itsellensä – tulee ruutuun, näyttää tietä ei mihinkään.
Kun kyydistä tippuu ja eikä oo lippuu mihinkään.
Kaadat joskus sä kuppii kun ottaa niin nuppiin, ajatus ei mihinkään.
Tarpeeks tyhjää kun potkii, uupuu tielle ei mihinkään.
Jonkun kiusaksi nouset ja jatkat tietä ei mihinkään.
Suuntaviitat………………………….
Kun kortit täällä jaettiin. Kädestä ei löytynyt pariakaan.
Jokerit ja ässät meni käsiin parempiin.
Mun tuuri on kai vuolla pajupilliin magiaa.
Soittaa sitä siellä tiellä joka ei vie mihinkään.
Kun kyydistä tippuu ja eikä oo lippuu mihinkään.
Tänne sä synnyit ja synnit anteeks annettiin.
Taivalsit matkaa ja mentiin yhtä jalkaa ei mihinkään.
Ei kai pappia tarvittu kun tomut siroteltiin maahan ei kenenkään, ei mihinkään.
Teksti: Hans Grönholm