Valkan syysmuistoja 10 vuoden takaa, jolloin moni asia oli vielä toisin. Rakennustyömaat ovat miehittäneet asuinalueemme.
…………………………………….
SYKSY
Mollikka on noussut Vallilassa.
Näin on tapahtunut vuosimiljardeja.
Ilma on kirpeän syksyinen.
Venäläinen dösä purkaa satsiaan
hotelli Avan edessä.
Minä lähden duuniin.
Vedän handuihini villasormikkaat.
Hengitykseni höyryää.
Käppäilen kohti Kangasalantietä.
Yksinäinen starba leventää leipäänsä
koukkimalla kepillä keräyssäiliöstä pulloja.
Lehmukset pudottavat keltaisia lehtiään.
Vanhat naiset ulkoiluttavat vanhoja piskejään.
Talutusremmeissä killuu paskapusseja.
Ohi kiitävällä, kikulihousuisella
fillaristilla on pipo tsurbansa alla.
Valkan kenttä huokuu autiutta,
nappulapläägien painallukset
rikkovat sen pintaa.
Risto Reipas dallaa kadun toisella puolella
kiistellen ääniensä kanssa.
Huoltomies haravoi vihlovasti lehtiä
Stadin vuokrakasarmin nurtsilla.
Kestojanoinen miehenreppana raahaa
Valkkarista kotiinsa kassillista keppanaa.
Ohitan jylhän Paavalinkirkon.
Studarilla oranssin, runko-ohjatun
imulakaisukoneen kolme harjaa ohjaavat
liiskautuneet lehdet vehkeen kitaan.
Rullaan Hämeentien sporapysäkille.
Noukin kutosen penkiltä tuoreen Metron.
Pitkän pääministerin muisti on lyhyt.
Hänen rehellisyytensä häviää kuin
lehtivihreä syksyllä.
Ruska vie sen mennessään.
Syksy on sienisadon
ja teurastuksen aikaa.
teksti ja kuvat:Matti Laitinen