Surffilaudat Stadissa. ”Mä oon asunu Lepakossa, Kyläsaaressa ja täällä Sahiksella… Aika samanlaisia nää surffit on kaikki ollu…” (53-vuotias mies)
LYHYT HISTORIIKKI majoitustoiminnasta
Yömajat ja asuntolat tarkoitettiin alun perin parantamaan kaupunkien huono-osaisimman väestön asuinoloja. Vuonna 1893 Helsingin vieraskoti ry(Helsingin työkoti- ja yömajayhdistys) perusti Pursimiehenkadulle suuren ”raittiushotellin ”, jonka tehtävänä oli ”työskennellä juoppouteen tai muihin paheisiin langenneiden miesten auttamiseksi ja hoitamiseksi”.
Helsingin vieraskodin kanssa samoin aikoihin Pelastusarmeija avasi naisten yömajan ja hieman myöhemmin vuonna 1908 miesten yömajan, joka tarjosi katon lisäksi ruokaa ja halkotöitä työttömille.
Pahimpana pula-aikana sairaita ja työttömiä varten aloitettiin lämmittelytupatoiminta. Toisen maailmansodan jälkeen asunto-olot kärjistyivät . Helsingissä syntyi laaja pommisuoja- ja
tilapäisasuntokanta. Pommisuojayömajoissa elivät sekaisin vanhat, sairaat ja perheet, ilmaa ei ollut riittävästi. Asunnottomuus oli sodanjälkeisen ajan suuri ongelma kaupungeissa,
jonne muutettiin työn perässä. Muuttajien joukossa oli paljon miehiä, joiden alkoholiongelma alkoi tai se paheni entisestään kotiseudulta muuton jälkeen.
Mm. Erottajan pommisuoja toimi majoituspaikkana monille. Osa miehistä jäi myös vapaaehtoisesti, etenkin kesäaikaan, joukkomajoituksesta asumaan esimerkiksi itse tehtyihin majoihin, veneiden alle, telttoihin ja roskalaatikoihin. Helsingissä ulkona asuvien määräksi arvioitiin 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella 100–200 miestä talvea kohden. Vuonna 1967 ulkona asuvien määrä arvioitiin kuitenkin jo 500:aan ja samana vuonna avattuun Lauttasaarenkadun ensisuojaan majoittui muutamassa päivässä 700–800 henkilöä.
”Viime viikolla nämä Helsingin yleiset roskalaatikot antoivat taas järkyttävän viestin tästä toisesta tehtävästään, kun kolme kuollutta ja neljäs henkitoreinen löydettiin Eläintarhasta laatikkoon sulloutuneina.” (Uusi Suomi liite 19.12.1963)
Tilanne kärjistyi vuonna 1967, kun ankarissa pakkasissa kuoli arviolta 50 alkoholistia. Samana vuonna markkinoille oli tullut T-sprii, joka oli juomakelpoista talousspriitä. T-sprii eli liekki saavutti nopeasti suuren suosion korvikealkoholina. Lisäksi joulukuun joukkoarmahduksessa Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi vankiloista vapautettiin 1500 pikkurikollista, joilla ei ollut asuntoa tai työtä odottamassa.
Marraskuun liike nosti esille asunnottomien huonot olot, tiedotusvälineet havaitsivat ongelman ja asunnottomuus tuli virallisesti huomatuksi. Poliittisen havahtumisen myötä kehitettiin sosiaalihuollon ratkaisuja, kuten huoltokoteja, yömajoja ja asuntoloita. Joulukuussa 1967 Helsinkiin avattiin Lauttasaarenkadun ensisuoja, joka tunnetaan paremmin Lepakkoluolana tai Liekkihotellina. Vanhaan varastoon kunnostettiin tilat 200 asunnottomalle, mutta yöpyjiä oli heti avaamisen jälkeen 1 000. T-spriin markkinoilta poistuminen näkyi Lepakkoluolan arjessa:
”Ainakin 90-prosenttisesti yleisin päihdytin on Sorbus, sitten tulee Gambina ja sitten koskis. Kolinaa ja Spriitä käytetään harvoin.”
Marraskuun liike kiinnitti huomiota myös asunnottomien terveydentilaan ja järjesti vapaaehtoisen lääkäripäivystyksen, johon osallistui 17 lääkäriä eri sairaaloista ja tutkimuslaitoksista. He tutkivat 479 miestä,yleisimpiä olivat hengitysteiden tulehdukset kuten nenänieluntulehdukset, influenssa, kurkunpään ja nielun tulehdus sekä krooninen ja akuutti keuhkoputken tulehdus. Lisäksi asukkaatkärsivät muu muassa unettomuudesta, vatsaoireista, yleensä tulehtuneista haavoista ja paleltumista. Tuolloin marraskuun liike esitti terveyssisaren ja lääkärin vastaanoton aloittamista majassa sekä sosiaalilääkärin virkojen perustamista.
Tietenkin oli olemassa muitakin paikkoja, mm. Pengerkadun päiväkeskus, josta oli mahdollisuus hakeutua Hesperian osastolle 5/1 katkolle.
Vuonna 1979 avasi ovensa legendaarinen Kyläsaaren hoitolaitos.
Aki Kaurismäki filmasi kohtauksen elokuvassaan ”Kauas pilvet karkaavat ”, 1996, kulissina Kyläsaaren katko. ( Olivat vieneet juopon kokin katkolle kuivumaan ja sitten hakivat pois puhtoisena valmiina duuniin)
KYLÄSAAREN SURFFI ELI MÄRKÄPUOLI , TÄISAUNA, PUOLIKUIVA, KATKO JA HUOLTOASUNNOT
Nämä sanat pitivät sisällään monta monituista asiaa: uskomattomia elämäntarinoita, surullisia kohtaloita, mukavia muistoja mahtavia miehiä ja naisia, sitkeitä kaupunkisissejä, selviämistarinoita ja paljon paljon muuta. Niistä kaikista voisi kustakin kirjoittaa kirjan ja kaksi…
Hoitolaitos oli ensimmäinen kokonaisvaltaista huoltoa tarjoava paikka päihdeongelmaisille, silloin vielä enimmäkseen alkoholisteille, jotka olivat pääosin myös asunnottomia.
Hoitolaitoksessa toimi paljon henkilökuntaa; johtajasta, lääkäristä, hoitajista, sosiaalityöntekijöistä laitosapulaisiin, toimistotyöntekijöihin, ohjaajiin ja huoltomiehiin.
Surffipuoli oli ensisuoja, eli ns. märkäpuoli, jonne pääsi sisätiloihin pois pakkasesta, sateesta ja helteestä. Kuntoa ei katseltu, levätä sai öitäkin laverilaudoilla. Patjaa ja sänkyä ei vointu käyttää, koska usein asiakkaat saivat viinakramppeja, virtsasivat alleen ym…
Jos viinattomat päivät jatkuivat, pääsi halutessaan ns. puolikuivalle puolelle, jossa oli sängyt ja patjat. Seuraava askel oli taas niin halutessaan päästä itse katkaisuhoitoon, joka oli jo kerrosta ylempänä. Tie vei saunan kautta, vaatteet laitettiin ns. täikaappiin tai usein hävitykseen, koska ei ollut enää kuin riekaleet jäljellä. Asiakas itse meni saunaan, sai täishamppoot ja pesut. Puhtoisena poikana alkoi viikon-parin katkaisuhoito. Monesti viinahammasta kiristi jo muutaman päivän jälkeen, ja suunta vei takaisin kohti katuja. Pakkoa ei ollut, paitsi silloin kun pikku-ukot hyökkäsivät ja pahat harhat eli juoppuhulluus ja silloin oli toimitettava pii-paa ja maija-autoilla Hesperiaan.
Katkolla työskenteli hoitajia ja lääkäri. Sosiaalityöntekijä järjesti ja hoiti maksusitoumukset ja muun rahaliikenteen, ohjasi ja neuvoi monessa. Tarvittaessa hän järjesti paikan myös pidemmälle kuntoutukseen; yleisimmin Tervalammen kartanoon.
Lisäksi tarjottiin soppaa kaikille, jo surffipuolen kävijöille varsinkin alkuvuosina, ja katkaisuhoidossa tietenkin toimi ruokahuolto ja lääkitys. Yleisen hoivan ja katkaisun lisäksi tarkoituksena oli edes hieman rajoittaa puutostauteja ja niiden seurauksia, pääasiassa ravinnottomuudesta ja pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä aiheutuva B-vitamiinin puutos, samoin täiden häätö ja jo surffilla vieraili sairaanhoitaja katselemassa pahimmat haavat ja ulkoiset vammat.
Kyläsaaren hoitolaitos sijaitsi keskellä Kyläsaaren rantaa (nykyään koulu), joutomaan keskellä, vanhojen, osin hylättyjen varastojen ja romukasojen lähellä. Se alasajettiin 1990-luvun puolivälissä ja toiminta siirrettiin Herttoniemn Sahaajankadulle ja sittemmin Kamppi-Töölöön Hietaniemenkadulle.
Ne ovat jo toisia tarinoita.
Kaisa Laine