Kuinka moni ammattilainen joutuu riisumaan itsensä ongelmistaan alasti kaiken kansan silmissä tai mittauttamaan arvoaan päivittäin iltapäivälehden lööpin tavoin?
Mikä on tämä ihmiskunnan vitsaus, jos onnistumisen ilo haetaan siitä, että jollakin menee vieläkin huonommin kuin minulla.
Tällaiseksiko kansanviihdyttäjien työtä halutaan kääntää?
Toivon voimia Mikko Mäkeläiselle ja kaikille niille viihdeduunareille, joiden klovnin kyyneleet eivät vielä näy ulospäin.
He tarvitsevat nopeasti sitä luontaislääkitystä, jota syntyy onnistumisen kokemuksista, hyväksytyksi tulemisesta ja turvallisuudesta.
Musiikin sijaan rahaa tuottavat levy-yhtiöt voivat kääntää takin yhdessä yössä. Sillä ei ole merkitystä epäonnistuuko artisti vai he.
Kukaan ei puhu taiteen tekijöiden työsuhdeturvasta saati tyky -päivistä. Riistokapitalismi on rantautunut viihteeseen raadollisemmin kuin millekään muulle alalle.
Ikuisen kasvun ja kilpailun helvetinkone on Amerikan keksintöä. Frank Bettger, Dale Carnegie jne. psyykkasivat ihmisiä miljoonajahtiin kuin uskonsotaan.
Yhtiöt ulosmittaavat heidän kiimansa muutamassa vuodessa, ja kun takki on tyhjä, sankari saa mennä. Uusia on jonoksi asti.
Ilmiö riistäytyi juuriltaan kasvottomaksi ylikansallisen pääoman hillotolpaksi.
1988 Time osti Warnerin, Sony CBS.n ja hieman myöhemmin Universal sai voimaa monialayhtiöksi paisuneeseelta viskinvalmistaja Seagram:lta.
Tämä on jo seitsemäs hallitus, jota varoitan ja kehotan pelastamaan kotimaisen viihteen sekä sen menetetyt rahat ja työpaikat.
Olen luottavainen, että nyt myös politiikka on tosipaikan edessä ja ottaa opikseen. Samaa toivon viranomaiskoneistoilta.
Suomi tarvitsee oman kulttuurinsa ja taloutensa turvaavan ekosysteemin. Kansaa ja sen palvelijoita on nyt pakko kuunnella!
Lobbausvoimasuhteista johtuen on kuultu vain vierasta kuusta ja toimittu jopa ministeri- ja virkavalan vastaisesti.
”Lupaan toimia oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi”.
Poptori Master Fund Oy
Erkki Puumalainen