Suhattiin Ågelin Friidun kera ekaks Honkikselle ja sit Malmille Isänpäivän takii. Näähän on niitä juitsuja ku tarttee aina vaan joka vuos duunaa. Molemmat faijat sai havuja ja kynttilätki tuli stendattuu, ku tällai sit ainaski meitsi kusetti itteensä, et oisin niinku bungaamassa jotain helvetin kiitollisuuden velkaa jostain faijalle.
Duunasin otsan ryppyyn ja ihan hinkuna koitin tsögaa jotain kliffaa muistoo faijasta. Ei kyl tullu tän snadin kundin liikaa tsitattuu fatsin sylkyssä. Ei blosannu fatsi jelppipuhallusta ku handuun tuli pipi. Hämy minnaus, et faija lyftas meitsii joskus kainaloista ilmaan ja painovoima toi alas niin monta kertaa, ku meitsin synttärilukema vaati.
Varmalla moni muuki tästä jengistä hiffaa ku vertaa omaa faijaansa nykyisin, et miten jo parissa sukupolvessa on onneks födannu ihka uutta stailii skidien ja fatsien välille.
Ku usein tsittasin Sellon Puffossa, niin satuin kerranki kuuleen ku pari nykyfaijaa bamlas keskenään, niin födas sellanen fiilari, et onks nää faijat joteski muuttumassa kaksneuvosiks. Kundit vertaili vaippoja ja bonapilttejä. Sit ne kans funtsi rintaruokinnan tai flindasyöttön hyviä ja huonoja puolia.
Mut sit finaalissa ei oo mitään takuita, et mitä meitsinki friidu sit aikanaan Iskänpäivänä funtsii ku ”nyyhkii” meitsin häär viilar – stebun äärellä. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma
Your point of view caught my eye and was very interesting. Thanks. I have a question for you.