Kuva : Jaakko Koroma
Nää meteorologit lottoo, et starttais stikkaan snögee. No, ei lykkää paniikkii. Tsörasin bilikasetin 60-luvun alussa. Joka fiudessa staijas silloin kesäkumit, ympäri vuoden. Jotkut handlas pahimmat kelit, duunamalla ketjut fillareihin. Varsinki kuorskit. Ainoo fitti juitsu, tossa talviskujaamisessa, oli noi bilikoiden onnettomat sisälämppärit.
Varsinki tää mun Hillmanni. Sehän oli takatuuppari eli motti ahterissa. Sit tää sen ””lämmin jäähdytysvoda”, solisi ohkasia putkia pitkin, tän bilikan alla, jäähtyen koko matkan ja kaikki varmalla snaijaa, et lämpö lämppäristä oli sit, ku Mansikin henkäys. Mun ekat treffit, tulevan vaiffin kera, oli kans yks buli katastrooffi.
Noukin, tän Ogelin friidun steissintorilta, ton Fennian edestä, Ogelin dösan, nakin, päättäriltä. Sit Hillmannilla, Kirjalle joraan. Mut mun jortsublääkät jääty ja samalla mun glabbit. Piffasin Ogelin giltsin jortsumestaan ineen. Ja sit ite spiidillä himaan Tölikään, sulattaan jo lähes kuolioon, menneet klabbit.
Tää söde giltsi, kiltisti kuiteski redinä, venas meitsii siellä Kirjan tsufenurkaassa. Ja tää meidän styylaushistis starttas nousukiitoon, huolimatta tästä, helvetin engelsmannien jääskobesta, Hillman Impistä.
Teksti: Jaakko koroma