Me finskit ja stadilaiset siinä messissä ollaan helposti totuttu funtsimaan, etteivät maailman
bulit luonnonkatastrofit ja saasteongelmat kauheasti meitä koske, Suomihan on niin puhdas
mesta. Oikein lintukoto, vai mitä?
Kyllä koskee ja kipeästi koskeekin. Helsinki on skönestadi. Meren kondis on meille tärkeää.
Nyt heinäkuun suulis on brennannut kunnolla ja meri lämmennyt. Tuttu vaiva, sinilevä leviää
taas. Sen lisäksi stadilaiset voivat kirota todellista maailmanluokan ympäristökatastrofia
omilla rannoillaan: muoviroskan leviämistä. Muovi meressä on ihmiskunnan toinen suuri
ympäristöongelma ilmakehän lämpenemisen lisäksi.
Jo muutama vuosi sitten botsiporukka hiffas, miten muovia ajelehti Stadin rantavesissä yhä
vaan enemmän ja enemmän. Stadin rantoja on byggattu uusissa kohteissa, kuten
Jätkäsaaressa. Siellä budjaaville roska ei ole uutta. Nyt Länsimetron työnmaalta peräisin
olevan räjäytyslouheen kuljettama muoviroska on nostanut – ihan aiheesta – ison älämölön ja
ongelmaan ovat heränneet kaikki.
Stadin byggausvirasto on tunnustanut, että heillä on vastuu kun Länsimetron työmaalla
räjäytettyjä maamassoja ei ole kunnolla tutkittu, vaan ne on skipattu surutta täyttömaaksi
Jätkäsaaressa tunnetuin seurauksin. Nyt muovijohtojen pätkiä ym. mönjää ajelehtii
Lauttikseen ja siitä eteenpäin.
Metrotyömaan muovi on yksi osa ongelmaa. Toinen aiheuttaja ovat rantsun tuntumassa
olevat raksat. Niillä vallitsee kohtalaisen suuri välinpitämättömyys muovisäkkien,
pakkausroskien, muovinarun ja styroksin kanssa, jota tuuli heittää raksoilta suoraan sköneen.
Mutta ei Helsingin kaupunkia tai raksoja yksin voi syyttää. Me kaikki olemme osaltamme
ongelmaa pahentaneet, kun emme ole laittaneet stoppia ylenmääräiselle muovin käytölle. Jos
me kuluttajina ilmoittaisimme, että kiitos jo riitti muoviin pakkaaminen ja muovin käyttö, me
haluamme muita materiaaleja! Mutta ei, muovi on niin kätsyä.
Muovi meressä on ihan väärässä mestassa. Se hiertyy mikroskooppisiksi muovihiukkasiksi,
jotka kulkeutuvat lintuihin ja kaloihin ja sitä kautta ennen pitkää ihmisen sisään. Muovista
liukenee lisäksi epäpuhtauksia vesistöön ja edelleen ravintoketjua pitkin eteenpäin meihin
itseemme: palonestoaineita, PVC -liuotimia, väriaineita ym. saadaan ihan huomaamatta
kehoomme.
Kansainvälinen raportti skrivas alkuvuonna, että mikromuovista merissä aiheutuu lähes 12
miljardin euron vahingot fiskareille, merenkululle ja turismille. Miljoona merilintua ja
100 000 merinisäkästä kuolee joka vuosi muovin takia.
Stadin rantsujen muoviroskan lisääntyminen on otettava vakavasti. Sitä vastaan
tsemppaamisessa ei saa aikailla. Vaaditaan kaupunkia ja rakentajia olemaan tarkempia ja
ruvetaan myös itse vähentämään muovin huoletonta käyttöä.
Olli Havu
Julkaistu: Kirjoitti: •