Viikot Niinisalossa vilahti lootratess äkkii. Varuskunnass päivät oli tylsii, Mitään extraduunei aikasemma tääll olon tapaan ei tullu, ku edellisetki valu hiekkaa. Yks ei halunnu oppii pluggaan ja toine oliki mun muualla olon aikan ottanu ritolat. Jäbä oli vaan jääny tulematt takasi. Tähän menness tyyppi oli ollu kateiss yli puol vuotta. Joku ties kertoo, ett jäbä oli nähty Ykspihlajan rantsuuss botskei tsiigaamass. Lie hypänny kauas seilaavaan botksiin ja on sill tiell.
Vaihteluu toi viikon visiitti tsirrass. Nous kuume ykskaks korkeeks ja oli dallattava legurii. Panivat punkkaan ja piikki ahterii. Kuume putos päiväss mutt pitivät viikon, kai ne jotai tsögas tai epäili mutt ainakaa mull ei kerrottu mitään. Sitt elokuun aluss muuttuki tahti. Rovajärvell oli bulit tykistöskotaukset ja hela jengi ja kalusto matkas pohjosee. Niinku kaikki matkat ei tänkää lädöst ja matkast mitää mustikuvaa.
Meit oli puolijoukkueteltta fyllattun. Se oli miehistöteltta, joss sotamiehet, alikessut ja kokelaat goisas siivoss sovuss. Reilun huutomatkan pääss oli uffarrit omassaa. Se tais olla 3-4 viikon hugi. Teltass oli redi kamina, joss porkkavodaki keitettii. Mull maistu sillo porkka mustana ja stydinä. Jo ekan iltan ku keitin pakillise vodaa, divasin porkan ja skruudasin smörgarin, olin stikkaa porot veks. Yks jäbä kysy ett anteeks mutt saisko he otta ne porot ku mä näytin stikkaavan ne veks. Sopiha se ja jatkoss muutama kundi divas aina mun poroist. Stydist porkast jää stydit porot.
Siin uffareitte teltass budjas meidä patteristo jengii ja mm. Pekka Aitero, joka oli saanu ylennyksen lutiks. Ja eikös se vanha kauna heränny taas. Yks ilta sielt teltast kuulu huuto: Kokelas Hanelius! Mä nousin petilt ja dallasi uffareitte telttaa. Herra luutnantti, kokelas Hanelius ilmottautuu sanoin, ku pääsin telttaan. Ja tää huutaja, Aitero, sano, ett mä kävisin hakemass pullon jotai juotavaa sotkust. Pyyntö on käsky ja mä hain. Ja hain seuraavan päivän ja sitä seuraavan ja…taas. Välill röökii, välill jotai tai mitä vaan. En snaijaa mitä muut meidä teltass mahto ajatell, mut mä skulasin tonki roolin niinku kaikki entisetki. Vakavall pärställ ja asiallisesti ku asessori. Ikuseks arvotukseks jää mist tommonen lapselline vittuilu oli peräsi. Se alko ennenku mä olin edes ehtiny alokkaana mokaa mitää. Ns. valistunu arvaus on, ett olin stadilaine ja pärstä ei vaan miellyttäny. Seki kyll on erinomane syy. Varsinki turkulaisell.
Skotaukset mun osalt meni nappii. Mun tulenjohtotiimiss oli yks luonnolahjakkuus etäisyysmityarin käytöss. Nykyää ne on laserkalui, mutt sillo se oli niinku kiikari sill eroll, ett linnsit oli vajaa metrin pääss toisistaa ja tiigausaukot keskell putkee, stereoetäisyysmittari. Linsseihi oli duunattu piiruviiva ja ns, risuaita, joss oli etäisyydet. Ku siit tsiigas ni se risuaita oli pystyss ja se piti saada kaatumaa ja sillo voi tsiigaa mill etäisyydell kohde on. Kaikki ei saa koskaa sitä aitaa kaatumaa, mulleki se tuotti vaikeuksii mutta kyll se kaatu. Mutt tää jäbä otti mittari silmllee ja sano heti paljoks on matkaa kohteesee. Mä ”skotasin” kolme kertaa mutt vaa kerran skotattii oikeesti, kaks kertaa lopetettii ku olis pitäny antaa tulikäsky. Hakuammunnass oli pakko havaintoje vuoks skotaa kovill muttt se tehtii yhell tykill. Intti säästi ruutii ja maastoo. Se kolmas skotaus oliki aika vaikee; kohde oli hiuka toisit eross oleva mänty, joss oli vainolaise tähystäjä. Se mänty pitäis skotaamall kaataa. Tavanomasee tapaan hakuskotasin sen ekaks ja sit se sama tykki jatko vaikutusskotaust, Ja kävi nii satumaine tuuri ett se kaatu kolmannell skotell! On se ihme juttu toi Nenose keksintö, kun mä korjaan hakuammuntaa ja sanon ett ” kolmekymment piiruu vasemmall, sata lähemmäks” ni kuuden kilsan pääss jossain oleva tykki kääntää putkesa niin ett kuti putoo siihe mihi halusin.
Oli huonooki tsägää. Yks päivä pääs mäkäräine puremaa vasemma öögan alaluomeen. Pariss päiväss ööga muurautu umpeen. Se alko hiljaa sulaa ja ku mä näin jo melkei normaalisti, puri oikeen öögan yläluomeen mäkäräine. Sitt ne öögat kulki tasatahtii, ku toine öppnaantu ni toine meni umpeen. Vaan loppu seki sotabraijaus aikanaa ja tultii takas Kokkolaan. Aamui oli enää muutama jälell eikä enää mitää komennuksii. Varusteet luovutettii ja omat kleldjut saatii. Viimiset 115 aamuu 330:st oli kuitattu. Muu siviiliin pääsevä jengi lähti heti aamust alkae ku budjasivat siell pohjosess mutt mä jäin kasarmill venttaa yöstogee. Ei ollu hinkuu dallaa stadiin venttaa, skruudasin lounaan viel safkalass ja muute hampparoin pitki varuskuntaa. Tuli vastaa luti, patteriston komentajan adjutantti Palmén, jonka tunsin ulkonäölt. Mull oli se uus pyhäpuku ja valkone paita krakan kanss ku muut ei ollu. Tervehdin yställisesti sanomall hyvää päivää. Palmén pysähty, tais tehdä pika-arvion näkemästää ja sanoi: Onpa hauska nähdä Haneliuskin ryhdikkäänä. Ja meni menojaa.
Teksti ja kuva: