Aika putsata Kokkolan pölyt stifloista tuli 49 aamun jälkeen, Oli tullu jo sotilasarvoki: tiedustelija. Sitte mua jo förattiiki Hyrylään, oppillaaks taas, nyt AUK:hon. Elämä kuon jatkuvaa oppimist. Kun sot.piirin esikunta Stadissa oli nähny gutaks, ett tolle jäbälle 330 aamuu, merkkas se vildee asioit. Mulle pers.kohtasesti mm. sitä, ett heti startist intissä ei tarvi turhaa spennata mistää. Ku AUK:ta ei kuitenkaa voi välttää ni siihen asti voi rauhass tsiigaa, kui tää firma skulaa, olla ihan niinku oma ittesä. Tosin sen rauhass pitäis nyt, sen ajan kokemuksell, varustaa londausmerkeill.
Tääll AUKss on oordinki jo toisin. Ei kantsi uunoilla, jos kerran on mahikset enemmän ku jäädä alikessuks, kantsii skulaa sen mukasesti tääll Hyryläss. Ei saa erottuu porukast: olla liian pitkä eikä pätkä, ei plötsi mutt laihast ei niinoo välii. Ei turhaan vapaaehtosesti mihinkää eikä mikskää mallioppilaaks. Mieluummi sellaseks keskiverroks, jota kukaa ei edes oikei hiffaa jengiss. Ainoo on vaan tää mun yleinen asenne, johon kuuluu toi stadilainen turhan nopee ja funtsaamaton sanavalmius. Siit ei kokemuksen mukaan oo muutku harmii. Tai stte se on toi mun karma.
Ties mist syyst mun muistot Hyrylän ajast on aika haaleet, mutt yritetää nyt kuitenki, Kasarmibyggat oli tosi vanhoi ja tuvat bulit. Jengii oli aika vilde eri puolllt Etelä-Suomee. Meidän kasarmi oli bulin neliöaukeen laidall jota reunusti neljä bulii rakennust. Sopiva mesta järkätä äkseerauksii ja festivaaleja tai mitä iknä tarttee. Tää aukee oli sillo ku tultii paksun snögen peitoss ja siin me kahalattii sulkeisii yhe hikipingon kapitulantin komennoss. Noi sulkeiset näyttä joka mestass olevan olenaine osa soturiks tulemisess. Jäbä luudas edellä ku mielipuoli syväss snögess ja huus: Kolmiriviin järjesty, marsmars!. Ja ku sill oli selkä meihin päin ni me jouduttii kahlaan koko aukee sen eteen. Ja jäbä kääns kylkesä meihin päin ja huus saman taas. Ja me luudatii taas stiflat fyllattu snögell. Oli onni ettei se jäbä käskeny tekee sitä skimbat klabbeiss.
Kasarmist jäi mielee, ett koko byggan lattiat oli jotai kummaa punast massaa. Sitä eritoten piti varoo kuse niinku liukeni vodaan iisisti. Sitä jouduttii tvettaa yhtä mittaa. ja miten ollakkaa, aina ku joku ryhmyri kulki tvettaukse aikaa ohi nii täysfyllattu ämpäri lensi nurin. Ja eiku uudestaa aletaa tvettaan. Mitä kaikkee siell sitte duunattii ja opittii ja millane fiilis siell oli, se kaiiki on hukkunu kai pikkuaivojen peränurkkaan. treenaas jotain muistaa – nietu, nil.
Oltiiin tultu Hyrylään marraskuun lopull ja oli joulunpyhät tuloss. Ku niit pyhii järkättiin ni mä ilmottauduin vapaaehtoseks (siis mä, vapaaehtotsesti?) kiertämää asevarastoo joulun pyhinä. Ajatus nääs oli, ett ainaki mahikset himalomiksee uudenvuoden aikaan on bulimmat. Ja niin mä kiersin snögest polkuu aika pakkasess punatiilist asevarastoo helvetin paksu karhuntalja niskass. Ja tuloksena tosiaan oli eka iltalomis ja jopa himalomiss, koko aikana, ku yhtään iltalomistakaa en ollu saanu. Kuorkkikse lavall frysattii Stadiin mutt sitä ei funtsannu sillo, oli vallan muut asiat mieless. Pyhien jälkee sarkaharmaiss jatkettii viel hetki. Kai toi hissuksee pysymine kohtuullisest onnas, ei mua taidettu just huomatakkaa porukass ku ei eturiviin pyrkinykkää. Tuli seuraavan etapin vuoro, enkä Hyryläst lähdöst ja Haminaan menost mitää muista, vähä niinku koko Hyrylän ajast.
Täss vaihees mä poikkeen snadisti nykyhetkeen ja tän stootin skrivaamisee. Kun halusin varmistaa, etten skrivaa lian bolei holei pollaani, päätin snadisti selvittää intenetist miis mä oikeen olin ollu. Jos ootte eläny siin uskoss, ett asia, jota ette snaijaa tai muista, fråågaa vaa internetis. Se mitään snaijaa. Ekaks tsögasin Kokkolaa ja KTR1tä. Juu, oli sodan jälkee Kokkolass, siin kaikki. Ei mitää tekstii, ei yhtää fotoo, kartta ei tsennannu koko lafkaa lainkaa. Ei ollu sitä vodast märkää sorapintakentsuu, jonka lätäköihi lyötii maihin, taas ylös ja lyötii maihin ja taas ylös, lyötii….jne. Ei semmost varuskuntaa oo kai sitte koskaa ollukkaa. Sitt mä tsögasin Tuusulaa, Hyrylää ja sen varuskuntaa jne. Juu, siell grevataa arkeolgisii tutkimuksii. Varuskunnast ei hittaa mitää tekstei, ei näy fotoi, ei näy kartoiss. Ei semmost varuskuntaa oo kai koskaa ollukkaa. Myöhemmi mä sanoinki Friidull, ett näyttää siltä, etten mä koskaa oo ruodiksess kai ollukkaa.
Ja sori vaa sittt, jos torppasin skidiuskonne internetin kaikkisnaijavuudest
Tammikkun puolväliss tuli kuitatuks 56 aamuu Hyryläss ja lähtö seuraavaan etappiin Haminaan. Toi muistin skulaus on kanss yks mysteeri. On asioit, jotka muistaa vuoskymmenteki jälkeen ku eilisen ja toisii, joist ei oo muruakaa olemass vaikk kui pinnistäs. Tost Kokkolan 49 aamust tuli tekstii vaikk toislle londais ja täält Hyryläst muistot draijaa vodaperää. Ja sama pätee Hyryläst lähdöst ja Haminaan föraamisest, on ku entine Vappuaamu, onks sitä koskaan ollukkaa?
Teksti: