Olen kirjoittanut Stadin kundi ruodiksessa-sarjassa muutamista ihmisistä sellaisina, kuinka heidät itse 19-20-vuotiaana näin ja koin. Olin nuori kolli ilman kummoisiakaan elämänkokemuksia, ja näkemykseni asioista sen mukaisia. Halusin nyt tarkistaa, minkälaisia ihmisiä he todella olivat. Tässä suhteessa netti on todella avulias, myös teidän käytössänne. Voitte kunkin osalta lukea mitä netistä löytyy. Aloitan santsareista:
Raimo Ilaskivi on tehnyt erittäin pitkän, laajan ja merkittävän uran talous- ja finanssi-alan tutkijana ja asiantuntijana, poliitikkona sekä kunnallisella että valiollisella tasolla- ja vaikuttajana koko yhteiskunnassa.. Hänen vaikutusvaltansa niin valtion kuin erityisesti Helsingin asioihin on ollut omaa luokkaansa. Hän ottaa yhä yli 90-vuotiaana julkisuudessa terävästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Sotilasarvoa reservissä en netistä löytänyt.
Eero Häkli valmistui v. -54 valtiot.maisteriksi ja teki merkittävän uran suomalaisessa tekstiiliteollisuudessa. Hänet tunnetaan erityisesti sukkatehtaiden, mm. Norlynin perustajana, toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana ja eri järjestöjen aktiivisena toimijana. Hän kuoli v -82. Sotilasarvoltaan hän oli res.ltn.
Pekka Aitero oli julkisuudessa enemmän tunnettu merkittävänä jääkiekkovaikuttajana kuin ammattisotilaana. Hän eteni sotilasurallaan everstiksi ja toimi useissa eri yksiköissä, mm. Lappeenrannan tykistörykmentin viimeisenä komentajana sekä sotilasasiamiehenä Sveitsissä ja Itävallassa. Pekka Aitero oli monipuolinen urheilun harrastaja. Aktiivivaiheen jälkeen hän toimi valmentajana, erotuomarina ja järjestöjohtajana Jääkiekkoliitossa, jonka varapuheenjohtaja hän oli 1966-72. Jääkiekkomaajoukkueen johtajana hän oli 1964-69 myös olympialaisissa ja SVUL:n liittovaltuuston jäsen 1969-72. Jääkiekon lisäksi Aitero toimi erotuomarina käsipallossa, lentopallossa ja jalkapallossa. Hän toimi myös vuosina 1964-72 Yleisradion, Helsingin Sanomien ja Aamulehden urheiluavustajana. Hän kuoli v. 2003.
Niilo Palmén oli syntynyt v.1926. Hän loi merkittävän uran sotilaana niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hän opiskeli mm. paitsi sotakorkeakoulussa Suomessa myös Ranskan sotakorkeakoulussa Pariisissa kahden vuoden ajan. Hän toimi merkittävissä tehtävissä koko uransa ajan sekä kotimaassa että ulkomailla, ja jatkoi työelämässä Teollisuuden Vartiointi oy:n toimitusjohtajana 1973–1986. Kansainväliseen Securitas-konserniin kuuluva yritys kasvoi Palménin kaudella alan suurimmaksi Suomessa. Hän kuoli v.2020.
Opin tuntemaan itse Niilo Palménin 60-luvun alkupuolella, kun hän perheineen muutti samaan vastavalmistuneeseen neljän talon rivitaloyhtiöön Espoon Tapiolassa. Palménien perheen kuopus oli samaikäinen meidän esikoisemme kanssa ja lapset kävivät samaa kansa- ja oppikoulua lukuun ottamatta vanhinta, joka oli aloittanut koulunsa jo Ranskassa. Minun työelämäni vuosikymmeninä -60 ja -70 oli perin hektistä, joten oli melkoinen yllätys, kun sain kutsun kertausharjoituksiin marraskuussa -72. Jälleen kerran sain kysyä, että miksi minä? Sotilasurassani ei tosiaan ollut mitään sellaista, joiden perusteella olisi voinut kutsua kertausharjoituksiin. Olin itse jo joutunut rekrytoimaan ihmisiä, joten en tosiaan voinut kutsua käsittää. Kerran kysyin häneltä musitiko hän mitään minusta Rovajärven leiriltä, mutta hän ei muistanut. Kun kerroin Aiteron suhtutumisesta minuun siellä ja aiemmin hän ei voinut uskoa sitä. Hän sanoi, että Aitero oli kaikin tavoin todella mukava ja hyvä mies.
Lykkäyksen hakeminen oli mahdollista. Toisaalta tiesin, että työpaikassani ymmärrettäisiin ja olisi mahdollista järjestää lyhyitä vapaapäiväjaksoja. Velvollisuudentunto ja uteliaisuus saivat minut hylkäämään lykkäysvaihtoehdon. Siitä alkoi uusi ”sotilasurani” eli kertausharjoitusten rumba. Niitä oli kaikkiaan kuusi jaksoa ja 26 päivää vuoden 1980 marraskuuhun. Kokemuksena se oli erikoinen ja hyvä. Tutustuin monen eri ammattikunnan miehiin, joiden joukossa oli perin mainioita tyyppejä. Ja tietysti sodanaikaisen päällystön toimintaan tutustuminen suorittavalla tasolle oli mielenkiintoista. En kuitenkaan osallistunut päiväkään muuhun reserviläistoimintaan mitenkään kuten monet uudet tuttavuuteni. Kahden ylennyksen jälkeen sotilasarvoni on yliltn.
Nyt tiedän myös sen, että everstit Palmén ja Aitero pitivät edelleen yhteyttä, molemmat menestyneitä elämässään ja kavereita keskenään. Olisiko tuo kutsu kertausharjoituksiin ollut jotenkin heidän masinoimansa? Sen he olisivat varmasti kyenneet saamaan aikaan. Ja miksi? En vaivaudu spekuloimaan heidän motiivejaan, jo vainajien. kun en sitä ollut Palménin eläessäkään kysynyt. Jos olivat tyytyväisinä hykerrelleet onnistumistaan, niin hyvä niin. Stadin kundina sanon ett redit kundit, molemmat.. No hard feelings.
Teksti ja kuva:
