Noi tavalliset jortsumestathan mulla ja mun kafruilla, oli Hämis, Kultsa ja Kestis. Joskus kesis viikonloppusin skujattiin kimpassa Mäntsälään tai Somerniemen Ämyrin lavoille. Minnaan, et Somerniemelle, ku kerran oltiin suhattu, yhen Uolun bilikalla ja treenattiin skodaa parii lokaalii giltsii, niin jotkut tän maakunnan nuoret isännät starttas ttuileen ja ku niitä ei ollu vaan yks tai kaks, tai kolme hemmoo, funtsittiin Uolun kera, et taitais olla smarttii jos niinku iisisti häippästäiski takavensteriin. Ponkastiin fiudeen ja talla botneen. Mut kuiteski gimmat meggeen.
Sit, ruodiksen jälkeen, nää jortsujuitsut flygaski ihan nyyaan fääriin. Startattiin suosii jortsurafloja. Fiilari oli ku ottopojalla, ku ekaa kertaa dallas Ostian huimaan raflasaliin. Tää Ostiahan staijas Hämeentiellä, Kurvin höörnillä. Yks vanhempi kundi, Ripa meitsin duunista, sit valisti, et kantsuu tilaa joku länsirannikon salaatti, ku se oli niinku sen mestan edullisin safka. Tää skruudaaminen, ku oli silloin niinku pakko.
Vähitellen, sit nää raflajortsutki tuli tutummiks. Eikä meitsikään enää ollu niin snärkkis, ku piti välillä dallaa, koko raflasalinki yli, aneleen pöydästä daamii joraan. Olihan toi lehmiksen giltsiselailu Hämiksellä, kundeille bulisti iisimpää. Ku nyt taas gimmoille, oli skäfästi armollisempaa, tsittaa pöydässä gimmajengissä ja antaa kundin punastella, ku friidu mittas sitä pollasta klabbeihin, ennen ku hyväksy tän kundin pokkauksen.
Tuli sit tutuiks Seuriksen rafla kesäsin, Arkaadia Kampissa ja tietty Espilä Fredalla. Ku nyt funtsin, niin ei noi raflajortsut oikein konsa stendannu meitsii flegikseen. Joteski vaan nää luomujortsut, vaik Hämiksellä, tsöras sit kuiteski bulisti kliffempiin ja freessimpiin friidusuhteisiin.
Ku tää meidän, Tölikän jengiki, sit vähitellen snadisti alko aikuistuun ja moni meni giftikseen, starttas tää Baari 66, Runskin ja Mantskun kulmilla, oleen vakkari meidän jengin treffausmestana.
Jaakko Koroma