Lysnasin tos yhtenä tiistaina dösässä kliffaa stoorii takaani, ku pari nuorta kundii bamlas Stadista ja köyhyydestä. Tai se toinen kundi bamlas sille toiselle sellast valistust, mis niinku laiffi sen mielest skujaa ja tää buli boltsi rundaa.
Sen ekan kundin mielest Stadi sluuttaa siihe, mihin sporat sluuttaa tsöraamisen ja kaikki muu on sit lähiöit. Sil oli melko styrkat jupinat, mut kliffa staili bamlaa niist jutskista. Se toinen kundi oli ehkä snadisti pitskulla näist kuvioist, tai sit se ei muute vaan diggaa funtsii näit, mut kai seki hiffas tost jotain snadii.
Sit se stärämpi alko bamlaa bulist köyhyydest, et millast on jengil, jol on vaa snadisti fyrkkaa, tai ei latin latii ja silti pitäs bungaa luukkujen hyyrat, sliitat pankkiin tai pikavipit, safkat ja muut. Ei oo haadee. Se vertaili afrikkalaisii köyhii heimoi ja härmäläisii, lähiöis budjaavii fyrkattomii porukoita. Sen mielest ne nekrut on kuiteski onnellisii ja griinaa kimpas, vaik ei luulis olevan mitään syytä, mut et lähiöis budjaavat fyrkattomat härmäläiset luudaa vaan betonibyggissa ihan dooleina ja onnettomina.
Ne kundit funtsi ääneen kaikkee muutaki tärkeet ja oli kliffaa lysnaa niiden jupinoit. Räppimusastaki ne bamlas siihe stailiin, et ne tais olla siin skenessä bulisti inessä.
Sit mä aloin jäämään veks dösästä ja käännyin tsiigaa, mitä kundei ne oikein oli, niin mult jäi snadisti monttu levalleen, ku hiffasin, et ne oliki kaks nuorta somalikundii.
Kandee pitää korvat tvetattuina ja öögat skarppina, ku luudaa mestoilla, ku ei voi koskaan tsennaa, mitä kliffaa stoorii ja häppeninkii tulee eteen.
Teksti: Eki Sutela, kuva: Niklas Sjöblom