Lyhyt johdatus kohta 99-vuotiaan Suomen tasavallan pääkaupungin, Stadin – kielen ja kulttuurin, pitkään historiaan.
Satakaksikymmentä tuhatta ihmistä Stadissa kun synnyin, kolme kieltä katujen kulmauksissa:
”General Kuropatkin nastupajet na rekie Saho.”
”Ha du hört att Zilliacus ha tagit kontakt me japanerna?”
”Ny kan ja tala venska on te pehöver, mutta puhu kuiteskin suomea perkele.”
Näin kuvaili kirjailija Arvo Turtiainen syntymävuotensa 1904 Stadia.
Jo 1830-luvulta lähtien kadunnimet oli etupäässä ruotsia puhuvassa Stadissa pitänyt merkitä myös venäjäksi. Vuosisadan loppuun mennessä kilpiin ilmestyi suomalainenkin vastine, kun Stadi teollistumisensa myötä alkoi nopeasti suomalaistua.
Venäläiset kadunnimet olivat yleensä ruotsinkielisten äänteellisiä mukaelmia. Näin tuli esimerkiksi Erottajasta (Skillnaden) Silnadskaja plostsad, Punavuorenkadusta (Rödbergsgatan) Redberskaja ulitsa ja Sörnäisten rantatiestä (Sörnäs strandväg) Sernesskaja Nabereznaja.
Vasta 1900-luvun puolella kadunnimien vastineiksi tuli kokonaan venäjäksi käännettyjä nimiä, esimerkiksi Huvilakadusta tuli 1911 Datsnaja ulitsa ja Korkeavuorenkadusta Vysokogorna ulitsa.
Vuoden 1903 kadunnimiasetus kertoi myös kielisuhteiden muuttuneen vuosisadan vaihteessa. Ruotsinkielisen kadunnimien joutuminen kilvissä alimmaksi osoitti ruotsinkielisten menettäneen enemmistöasemansa suomenkielisten hyväksi: vuonna 1900 stadilaisista äidinkielenään puhui suomea 50,7% (47.280), ruotsia 42,5% (39.593) ja venäjää 6,8% (4.399).
Oli selvää, että kadunnimien perinteisen järjestyksen muuttaminen ärsytti stadilaisia, olihan kadunnimillä vahva symboliarvo. Hyviä esimerkkejä nimisymboliikasta ja vallanpitäjille silloin osoitetusta kunnioituksesta ovat Stadin ns. keisarilliset nimet. Empire- eli keisarityyli leimasi suurruhtinaskunnan pääkaupungiksi 1812 korotetun Stadin asemakaavan ja arkkitehtuurin lisäksi myös kadunnimistö.
Keisarikuntaan kuulumista haluttiin tähdentää nimeämällä keskeiset kadut keisariperheen jäsenten mukaan: nimikkokatunsa saivat keisari Aleksanteri, keisarinna Elisabeth, suuriruhtinaat Konstantin ja Mikael, suuriruhtinatar Helena, Aleksanterin isoäiti Katariina II, leskikeisarinna Maria, (entinen Württenbergin prinsessa) Sofia sekä keisari Nikolai. Nimisikermään liittyi vielä 1906 Dagmarinkatu suomalaisten leskikeisarinna Maria Feodorovnan, entisen Tanskan prinsessan Dagmarin kunniaksi.
Itsenäisyyden alussa 1928 saivat keisarinimistä venäläiskaikuisimmat väistyä: Konstantininkadusta tuli Meritullinkatu, ja Nikolainkadusta Snellmaninkatu. Samalla tehtiin Vladimirinkadusta Kalevankatu, Galitsininkadusta Juhani Ahon tie, Kulnevinkadusta Dunckerinkatu ja Speranskinkadusta Merikadun osa. Sortovuosien sävyttämät Venäjän vallan muistot haluttiin hävittää katukilvistäkin.
Autonomian ajan Stadi oli väestöltään monikielinen ja moni-ilmeinen. Kansallisia ja kielellisiä vähemmistöjä venäläisen lisäksi olivat saksalaiset sekä juutalaiset ja muhamettilaiset, joita Stadiin oli tullut venäläisen sotaväen mukana. Suomen- ja ruotsinkielisten seka-avioliitot olivat tavallisia, ja niiden seurauksena kasvoi kaksikielinen sukupolvi, stadilainen ilmiö.
Sosiolingvististen (tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön) lakien mukaan venäläisistä kauppiaista vaurastuneimmat sopeutuivat valtakulttuuriin, pääsivät salonkikelpoisiksi ja ruotsinkielistyivät. Sosiaalisesti vähäväkisemmät jäivät suomenruotsalaisessa Stadissa eristyksiin, ja huonoimmin menestyneet alkoivat 1880-luvulta lähtien vähitellen siirtyä takaisin Venäjälle.
Stadista ei vallanpitäjien toiveista huolimatta tullut koskaan venäjänkielistä kaupunkia.
Kieli on kuitenkin elävä museo: Stadissa slangi on edelleen käypää kieltä, ainakin seuraavat Kaarina Karttusen Nykyslangin sanakirjassa mainitut venäläisperäiset lainat, jotka kantavat mukanaan, käyttäjiensä sitä yleensä enää tietämättä, muistoa Venäjän vallan ajoilta kolmikielisestä Stadista:
bonjata (ymmärtää) < ponjat
buli, sbuli (iso, suuri) < bol’soj
holotna (kylmä) < holodno
jenka (raha) < den’gi, den’ga
kartsa (katu) < gorod, myös ruots. gata (katu)
kosla (iso henkilöauto) < kozly (kuskipukki)
lafka (liike) < lavka (puoti)
mesta (paikka) < mesto
pätäkkä (raha) < pjatak (viiden kopeekan raha)
safka, safkata (ruoka, syödä) < zakuska (välipala) zavtrak (aamupala)
skraitta, graita (levynsoitin) < igrat, igraet (soittaa)
snaijata, snaju (ymmärtää, ymmärrys) < znat, znaet (tietää)
sonde, sontikka, sontsa, sontsikka (sateenvarjo) < zontik
stara (ukko) < saryj (vanha), starik (vanhus)
Onneksi olkoon 99-vuotias Suomi – 6.12.2016
Kari Kemppinen
Lähde: Venäläisyys Helsingissä 1809–1917