Praha on kividuunarien, kirjailijoiden, pivon ja sporien stadi. Tykkään hitosti Prahan kivetyistä ja laatoitetuista kartsoista. Luen mielelläni Hasekin, Kafkan ja Capekin sanataiteellista tuotantoa. Minulle stadi on vasta todellinen stadi, kun sen kaduilla skujaa ristiin rastiin kolisevia sporia.
Me hyppäsimme Spalena-kadun pysäkiltä sunnuntaina iltapäivällä kakskakkosen nivelsporaan. Sen otsasta paistoi Zahradni Mesto. Hiffasimme tsittausmestat läheltä ahteripään haitaria. Tummanvihreä, staropramenia mainostava pitkä puikula nytkähti liikkeelle. Kävin leimaamassa masiinassa puolen tunnin libarimme. Vanhukaislibari bungasi vain 15 korunaa. Istahdin Arskan viereen modernin skurun aaltomaiselle vaneripenkille. Spora alkoi kiihdyttää vauhtiaan Spalenalla. Snadit kuppilat ja handellit vilkkuivat fönärissä. Sähkömosat ujelsivat.
Karlovy Namestilla meidän eteemme tupsahti tsittaamaan feissi meihin päin rosoinen sänkinaama. Starba kaivoi selkärepustaan sporttipaitoja, sortseja ja lippiksiä. Heebo höpötti itsekseen jotain kovin kerakepitoista. Hän repi kuteista hintaflabarit. Sitten kundi metskasi repustaan tölkin bisseä ja naksautti sen auki. Hörpättyään maltaansa hän päätti ottaa snadit kärsäunet. Pysäkin päästä älytön älykännykkä herätti hemmon.
Nelitelinen nivelraitsikka ohitti Pavlovan metrosteissin ja rymisteli Jugoslavskaa pitkin kohti tuttua Namesti Mirua. Olemme bunkanneet näillä seuduilla pari kertaa 10 vuotta ennen koronaa. Ankanrinta vattusoosissa lähiraflassa oli ollut gutaa kamaa. Spora kiihdytti Francouzskalla ylä- ja alamäissa. Kuski painoi välillä varoituskilkutinta. Maisemat Moskevskalla vaihtuivat oudoiksi. Jossain saatanassa kiskovehkeen pitäisi heittää Vlatavan ylitse. Eihän teräsruho stikannut sinne päinkään.
Katon näytössä tuntemattomat seuraavat pysäkit vaihtuivat uusiksi tuntemattomiksi mestoiksi. Päämääränä pysyi Zahradni Mesto. Kovina Valkan kundeina meille ei lorahtanut kusi byyseihin, vaikka joen ylittäminen tätä kautta koukkaamalla tuntui yhtä kinkkiseltä kuin sotamies Švejkin anabasis yliluutnantti Lukasin sotilaspalvelijaksi 91. rykmenttiin Budejoviceen.
Joku stogesteissi vilahti ohi. Vrsovickan varrella maisemissa ei stondallut eikä elvistellyt Itävalta-Unkarin aikaisia massiivisia hallintorakennuksia ja myöhempiä kulttuuripalatseja. Vrsovicessa sijaitsi enimmäkseen ihmisten kivisiä kerroskoteja. Huudista täytyy löytyä ruokamarketti, pizzeria ja useampi korttelipivnice, jotta elämä voi skimbata omia latujaan.
Puolen tunnin täyttyessä tuli päättäri vastaan. Olimme Prahan 10. kaungin-osassa. Zahradni Mesto vaikutti nukkumalähiöltä. 1930-luvulla paikallisen VR:n duunarien eläkesäätiö oli rakennuttanut tänne asuintaloja. Kuski kailotti jengin pihalle. Osa heistä kuten reissukamumme sänkinaama jäi venttaamaan vieläkin kauemmaksi skujaavaa skurua. Minä ja Arska dallasimme kylmästi kuin jätskikauppiaat paluupuolen pysäkille.
Hyppäsimme paluureissulla Nove Mestoon saman nivelsporan kyytiin kuin tullessakin. Entiset mestat olivat vapaina. Leimauskone surisi taas lumoavasti. Skujasimme tuttuun stailiin Prahan halki, mutta päätimme hypätä kiskogiljotiinista pois vasta Vlatavan rantsussa Legii-sillan toisella puolen Mala Stranassa. Sporan perkele kurvasi jo kuitenkin ennen siltaa Narodnilta oikealle poikkeusreitilleen Smetanovolle. Sotkin samalla kadulla fillarilla 41 vuotta sitten ollessani matkalla Budejoviceen.
Dallasimme Arskan kanssa handu handussa Legiin sillalle. Sporakiskot ja ilmajohdin näyttivät olevan ihan kondiksessa. Ne muodostavat kimpassa tasavirtapiirin, josta sporan tyristoriohjattu mosa hotkii voimansa. Vielä torstaina skuruliikenne sillalla oli skulannut ihan normaalisti. Sillan oikealla puolella avautui joelle kaunis näkymä. Suoraan edessä kimmelsi Kallen silta sekä vasemmalla jäivät Prahan linna ja Pyhän Vitutuksen katedraali.
Meille selvisi Malo Stranan puolella, että katu oli revitty auki Ujezdin risteyksessä. Kiskoparien välissä makaavat betonilaatat ja osa katustebareista oli poistettu. Stadin punahaalariset, stydit turvaliivistarbat asensivat parhaillaan uusia kiskopareja ja niihin kuuluvia kiskovaihteita paikoilleen. Leka kalkahteli kiskon kylkeen. Mutterit kiertyivät pulttien jengoihin. Hitsipillin kipinät säihkyivät. Maanantaina sporaliikenne toimi taas normaalisti. Kaunista!
Päätimme lepopäivän ratoksi käväistä läheisessä pivnicessa hörppäämässä virvoittavaa kolpakolliset limua ja pilsneriä.
Vanhukainen ja hänen vammainen kundinsa Arska Prahassa (ML)
25.5.2022
Teksti ja kuva : Matti laitinen