Meitsi oli jotain viis, systeri kolme ja pikkubroidi kaks. Mutsi joutu roudaan meidät skloddit Tölikästä Hakikseen skurulla, ku tää leikkiskole ja seimi oli Hakiksessa, ton nykysen ympyrähösen paikalla, jossa me staijattiin päivät. Tää oli nelkytluvun finalii.
Tätä skuruu tsöras kuski, joka stondas tän sporan etuosassa. Skurun sitsit oli feduu ja ne oli sporan kummallaki reunalla. Ku mä nyt funtsin, niin en oo ihan saletti, oliks niissä sporissa fönsterit. Varmalla oliki, ku ois ollu muuten liian holotna, varsinki talvella. Rahastaja blisas tiketit sen bäkistä, joka hengas sen magan päällä.
Sporarahastaja, foto: hkm.finna.fi
Skurutrafiikki oli Stadin tärkein logistiikka. Mun frendi Hakke, oli kondittooriopissa ja sillä oli lupa ponkasta Etelä-Hesperiankartsan skurupysäkiltä ekaan skuruhugiin, joka skuffas HKL:n jenggii duuniin aamu viideltä.
Usari, ku saatiin duunattuu kiinni, niin latojat häippäs himaan puolenyön aikoihin. Pari konelatojaa joutu dallaan Käpylään, ku ei enää dösat tsörannu niin myöhään. Sit ne oli onnessaan, ku ykkösen skuru starttas suhaan sinne Käpskiin.
Meklun spora oli kasi. Sen päättäri oli kai jossain Larun sillan höörnillä. Ja toka päättäri Paavalin tsyrkalla. Talvellä oli kliffaa, ku me kundit väijyttiin Meklun Esson bensiksen skuripysäkillä ja napattiin kasin takatelistä kiinni ja handut frysaten, ookattiin seuraavalle pysäkille, ennen ku tää skuru ois kääntyny Caloniuksenkartsalle. Sit joskus me stikattiin huggen lantteja sporakiskoille ja ku spora suhas niitten yli, ne oli nastan littanoita.
Funtsikaa nyt, et oisko tää meidän Stadi mitään, ilman sen sieluu, eli tota sporaa.
Jaakko Koroma