Kuva: Matti Laitinen
Mä synnyin
betonin, teräksen,
ja tiilien keskelle
kivisiä kartsoja dallaamaan.
Ensimmäinen luontoääni
oli sporakiskojen kirskunta.
Hämeentiellä skujas mosseja,
varreja, volgia ja popedoita.
Bunkkasin broidien kanssa
Pengiksen hikisessä kaksiossa.
Faija oli sekatyömies,
mutsi duunas muille safkaa.
Faijan tätejä äijineen
budjas samassa byggassa.
Ne oli kaikki duunareita,
tsyrkasta hatkat ottaneita.
Mutsi oli syntynyt landella.
Se pisti meidät Ebeneseriin.
Me lähdimme välillä haneen.
Elämä alkoi vasta Hesarilla.
Faija vei meidät tsiigaamaan
boksaamista ja brotaamista.
Mäkin steppasin ajallani
broidien kanssa molskille.
Perjantaisin käytiin bastussa Kurvissa
faijan ja faijanfaijan kanssa.
Äijät teki kuppia kaappien välissä.
Sota oli rikkonut monta gubbea.
Käppäilin aamuisin
Styrmanin Joren kanssa skoleen.
Mä tsittasin Bärtsin pulpetissa
kaks ekaa luokkaa.
Gimmat ja kundit istu kimpassa.
Elämä bragas, kämppä meni alta.
Meidät lempattiin himasta.
Mutsi ja faija goisas toisten nurkissa.
Me skidit jouduimme
kolmeksi kuukaudeksi Soffariin.
Aurinko nousi Itä-Helsingistä.
Matti Laitinen
24.11.2014
