Vuosia sitten eräänä vappuna oltii gimmafrendin kans Stadis hengailemas ja mentiin raflaan bilettää. Siellä oli kliffa meininki, bändi skulas rokkii, jengi roudas lärvilautoi ja me dokattii ja jorattii. Oltii aika flänäs ku poke lemppas meitsit dörtsit ryskyen ulos gartsalle. No sit me tsöbattii lesti trokarilt ja kipattii brenkkuu pimeest flindast. Hagiksen spuget tuppas fölii, mut ne döfäs ni skeidal et me heitettii densoil pari huggee snadin soppalestin alkupääomaks ja otettii pikaset hatkat. Kaisiksen puistos joku dorka steppas umpifyllas ja sil ihme heebol oli snögee katol ja häntä niskas. Funtsittii et niitattais dunkkuu moista urpoo ja rullattais sen fyrkat, mut ennen ku mä ehdin kneggaa ni me hiffattii et skoudet kurvas just siihe kytikselle. Dallailtiin vähin äänin veks. Steissin snagaril skruudattii hodarit ja sit tsörattii sporal himaan. Aamulla oli krabbis, rykästii pitkää sylkee ja bamlattii et olipa sikasiistit vappugeimit. Sit mä tsiigasin ulos fönärist ja katos; esteri stikkas vodaa. Mentii takas goisaan. Iltapäiväl ku oltii jo snadist paremmas kondikses ni mä duunasin meille parit smörgarit, mut ei safka pysynyt viel kummankaa pödes, böönakin spyttas jo ekast suupalast.
Nuorena svengas, mut sit tuli mentyy giftiksee ja skidejäki siunaantui. Dokaus ja ördaaminen oli jätettävä. Sentään joskus glasari punkkuu safkan kans. Kovatkin kundit kesyyntyy iiseiks giftikses.
Teksti: Tapani Moilanen