Ku oltiin skidejä ni äiti duunas aika usein jälkkäriks pannaria.
En ollu pitkään aikaan skruudannu sitä, kunnes rakas vaimo nyt paistoi…ja kyllä oli gutaa.
Varsinki ne rrrrapeat reunat. Sama iloinen ylläri oli yks päivä köyhät ritarit ; kermavaahtoa päälle ja kyllä smaagas
. Letut on arkipäivää – hyviä nekin – mutta ne ei yllätä ku niitä on saanu niin usein.
Aika tuttuja herkkuja varmaan muillekki stadilaisille. 