Sammonkartsan ja Ilmarinkartsan kulmassa Tölikässä, budjas outo kundi. Se oli kai jotain nelkyt tai viiskyt. Sen fasadi oli snadisti mustan puhuva. Se budjas mutsinsa ja parin dobermannin kera. Sen mutsin kledjut oli aina mustat. Nää uusnatsien buudelit, nää dobermannit oli Donna ja Jakke. Ja mä oon ihan saletti, et tässä fämilissä oli stydi matriarkaalinen kuri. Nimittäin tää narttu hauva ja tää tän kundin mutsi pitivät styrkkaa jöötä. Mun mutsiki nimitteli tätä Henry Thelin kopioo, mammanpojaks.
Mäkisen Lea pamlas kerran, et tää tän stoorin tsäärna, kyseli pikkufriidujen ja kundien nimii ja skrivas niitä sit sen snadiin vihkoon. En oo pamlannu Karsteenin Anun kera tästä juitsusta. Se, ku budjas samassa rapanderissa, ton Lean kera. Tää kundi oli sporan rahastaja. Ja ainaki seiskan spora, oli sen praktiikkaa.
No sit tää dogi Donna, delas ja ei menny ku hintsusti aikaa, niin tää Jakkeki. Kai kaihoon. Sit, aika spiidillä niille roudattiin nyya sussari, seefferi. Ja sit päästäänki tän stoorin draamaosastoon.
Tää jäbä oli kova kundi tsimmaan. Ja ku sillä ei kait ollu bulimmin kafruja, niin se tsimmas yleensä ihan ypö. Sen vakkari mesta tsimmaa, oli Hietsusun rantsun ja Laatuvaunun bilikakorjaamon välissä. Ja sit yks iltapäivä joku hiffas, et skönessä kellu joku kroppa, se oli tää kundi josta just kaveeraan, feissi botnee kohti. Skulattiin slurkit ja tsirra. Sit ku nää brankkarikundit, treenas mennä plokkaan tätä uhrii, niin tää sussari raivos. öögat punasina, eikä brankkarit jänänny mennä, tätä uhrii tsögaan rantsuun.
Yks Ola, oli kesäsin vakena hietsussa. Muuten sen duuni, oli joku eläinvalvoja. No, se tuli ihan lunggina kundina paikalle, totes sit skoudelle, et skotaa se raivo dogi. Tää nuori pollari nosti sen reflun ja skotas tätä sussarii pollaan. Dogi vetäs puolvolttii kerien ja delas. Koko jenggi oli shokissa, ei tän mammanpojan, vaan tän sussarin takii.
Teksti : Jaakko Koroma
