Oli elokuu sadonkorjuun kuukausi. Minä ja vammainen kundini Arska tsittasimme dösässä. Bussi veivasi Kampista Manskulle. Se ohitti eduskunnan, Finlandia-talon ja kansallismuseon. Pari intin lentsikkaa oli flygannut Suomesta korjaamaan satoa Afganistaniin. Eväät – kakkaraa päällä juustoa ja makkaraa – olivat vielä skruudaamatta. Tölikän sporahalli vilahti ohitse. Harmaa taivas oli purskahtanut spiidaamaan vuolaasti kuin olympiaurheilijat. Dösä hivutti kulkuaan kohti luodetta.
Dösä kääntyi Tukholmankadulle. Meikun lasaretit jäivät taakse. Arska tsiigasi maisemia ja piirsi sporan kuvia. Kundi skrivasi omilla merkkijonoillaan breiviä Palo-Pekalle. Vainion mainio bussi lähti sleppaamaan kosteassa harmaudessa Vanhaa Turuntietä pitkin eteenpäin. Meidän edessämme nuori mutsi tsiigasi kakrunsa kanssa Disneyn pätkää. Vodan stikkaaminen loppui Oittaan kohdalla. Suulis paistoi. Dösään tunki lisää jengiä. Kuski toivotti taas: – Hyvää matkaa! Me popsimme eväämme.
Poistuessamme kyydistä Arska moikkasi kanssamatkustajiamme. Hyppäsimme dösästä pois Hiidenveden sillan luona. Muutama äijä rönötti metskaamassa sillan kaiteella. Musta bilika venttasi meitä. Vispasimme Palo-Pekan ja Riston handuja. Arska änkesi pelkääjän paikalle. Heitimme roinamme fiuden takaboksiin.
Käpylän kovat kundit olivat tsennanneet toisensa jo skidistä lähtien. Olin treffannut Palo-Pekan ekan kerran painiskaboissa 50 vuotta sitten Tarmon salilla Hagiksessa. Vuosikymmeniä treffaamiset jäivät vähiin. Musta baijerilainen tsörasi baanaa muutaman kilsan eteenpäin ja kääntyi sitten mutkaiselle hiekkatielle. Matkan varrella näkyi muutamia taloja, sekaskuttaa, peltoja, avohakkuualueita ja sammaleista korpimaastoa. Osa tienoosta vaikutti hyvältä sienimetsältä.
Ajoimme Palo-Pekan kesämestan pitskuun. Pihapiirissä oli päärakennus, grillikatos ja ulkohuussi. Linnuntietä parin kilsan päässä häämötti Hiidenvesi. Asetuimme taloksi. Palo-Pekka oli duunannut meille Janssonin kiusausta. Skruudasimme hyvin muhinutta ja maukasta loodaa talon terassilla. Arska santsasi. Meillä oli nastaa.
Metskasimme Riston kanssa Hiidenveden rantsussa. Satoi jälleen. Minä testasin jigillä, pohjaongella ja mato-ongella, mutta ei tärpännyt eikä nykinyt kertaakaan. Risto oli vetänyt snadin abboran ja särjen. Onneksi minulla oli tuliaisina messissä seitsemän isoa abboraa. Arska tsittasi Palo-Pekan kanssa bilikassa sateen suojassa. Kundit kuuntelivat ja rallattelivat kimpassa Virran Olan biisejä.
Paluumatkalla mökille pyysin Palo-Pekkaa pysäyttämään bilikan lupaavan näköisen skuugen kohdalla. Mollikka lämmitti taas kesäisesti. Lähdin rämpimään korpeen. Löysin varttitunnissa puoliämpäriä herkku-, punikki- ja kangastatteja sekä pari limanuljaskaa. Myöhemmin syksyllä sammaleiden seasta puskisi suppilovahveroita. Hiekkatietä pitkin oli mukava dallata mökille, kun sähköpotkulaudat eivät päässeet yllättämään starbaa selän takaa.
Skruudasimme illansuussa grillikatoksella savustettuja abboroita, botlareita ja tateista duunattua tattispalamuhennosta. Kippasin laseihin paukut gruusilaista brändiä. Dokasimme maljat ystävyydellemme. Arska heitti huuleensa puolet abboroista.
Teksti ja kuva :Matti Laitinen
vanhukainen ja omaishoitaja
