Vanha fillari joka o iha päreinä. Ei skulaa eikä matka taitu.
Mä kekkasin et mä teenkin romusta nastan stoorin. Sellasen josta mä tykkään. Sit mä dilkkaan mun stoorin sulle. Pluggaa jos pluggaat tai stikkaa rodeen.
Tommonen vajaa kolkyt vuotta sitten mä skobasin mun pikkufriidulle fillarin.
Se skujas silla ihan mielikseen monet vuodet. Se tykkäs sliirata, kova faartti, bremssi pohjaa ja filetso poikittan. Hirvee nauru päälle vaik polvet oli verillä.
Pitkiäkin reissuja tehtiin.
Nyt mun friidulla on kaks sloddii. Se eka on vähän vanhempi kun toi toka. Pitelemättömiä kundeja kumpikin.
Mä rupesin vetää romuläjää nippuun.
Funtsin et vois duunaa jannulle polkupyörän.
Snadimpi skloddi mahtuu tarakalle heti ku Mutsi ei nää miten fillarilla mennään.
Tuntuu hyvältä saada jotain aikaan ja ehkä tehdä pieni poika hyvälle tuulelle. Pikkuasia, joo.
Ei ollu iha snadi biitti näkkäriä pistää fillari kondikseen.
Mut hei, mul on sellanen flaksi joka meillä kaikilla on. Ku pyytää jeesiä niin kyl sitä Stadissa saa. Paljo jengii lähti messii duunaa samaa proggista. Entisöimään vanhaa polkupyörää. Nastaa.
Mä rupesin skrivaa paprulle listaa missä kaikissa mestoissa mä oon luudannu tsekkaamassa löytyyks joku määrätty palikka. Listaan tuli noin parikymmentä mestaa ja henkilöä.
Ihan joka hemmo, kundi tai friidu , muidu tai gubbe lähti messiin. Jos osaa ei löytyny niin se anto muutaman hintin et mist vois löytyy se heebeli mitä mä yritän finnaa.
Pikkusen päälle puol vuotta meni. Nyt fillari on timmi peli.
Aijaaa, et minkä vuoksi tällasta sit ylipäätään duunaa?
Kyllä taka-ajatus oli iha itsekäs. Kun se nappula oppii skujaamaan niin meikäläiseltä alkaa läski sulaa ihan oikeista paikoista ku pitää juosta sen perässä.
Siks toiseks mä tapasin tosi monta tosi nastaa tyyppii.
Teksti ja kuvat: Harry