Olin dallannut juuri Valkasta Fisusatamaan. Stondailin joutoukkona Redin kauppakeskuksen edessä ja venttasin Ristoa. Yksi afganistanilainen nelikymppinen kundi tuli utelemaan minulta, missä sossu on? Kovia kokeneella hemmolla oli paprubumaska handussa. Se vilautti läpysköitään minulle. Tomeentulotukea oli lirunut vastikään. Kampin kelaan oli myös buukattu aika. Sossussa piti duunata tänään kämppähakemus. Kerroin kundille härmäksi ja lontooksi, missä Fisusataman terveyden- ja sosiaalitoimen jälleenkäsittelylaitos sijaitsee. Opastin hänet Työpajankadulle. Afganistanin kundi kiitti minua ja totesi faijanfaijansa bunkanneen Stadissa 80-luvulla.
Tsiigailin Hermannin rantsutielle. Joku karjui nimeäni. Hiffasin Riston kömpivän bilikan kyydistä. Frendi oli kuskannut Ripan Fisusatamaan. Menin starbaa vastaan. Tervehdimme. Lähdimme dallaamaan Työpajankatua pitkin kohti sköneä. Ripa tsiigaili ympärilleen ja totesi, ettei hän ole käynyt täällä ainakaan 10 vuoteen. Mestat ovat muuttuneet täysin. Metrosteissikin tossa Redissä. Klabbit on niin saatanan glesat, ettei himasta tuu lähettyä ihan iisisti liikkeelle mihinkään.
Laskeuduimme betonikaijalle. Lähellä möllötti helvetin isoja, hiottuja stenuboltseja. Pari friidua dokasi rantsussa stebareiden vieressä aamusumppiaan. Kasasimme metskimme. Näytin Ripalle, kuinka fisujen silikonista duunattu purulelu sidotaan siiman päähän. Tyrkkäsin loodastani Ripalle valkoisen sirppipyrstön. Gamloilla starboilla nakit toimii heikosti. Nippu kyrpiä skulaa kehnosti solmuhommissa. Rillit on aina väärässä fikassa. Saimme fisustusvehkeet kuitenkin kondikseen. Siirryimme metskaamaan. Snadi blosis kävi pohjoisesta. Taivas oli lupaavan harmaa.
Sinkosin keltaisen lattapyrstöjigini kivimuurin päältä, kaiteen takaa, alas sköneen. Annoin silikonisyötin vajota botneen. Kehotin Ripaa seuraamaan metskaamistani. Kelataan rauhallisesti. Pidetään snadi paussi ja annetaan jigin vajota taas botneen. Vavalla voi sohia vähän. Se ärsyttää abboroita. Näin jatketaan heitosta toiseen. Ripa stikkasi valkoisen pyytimensä jonkkaan ja treenasi jigaamista omatoimisesti. Täähän on kliffan tuntuista hommaa. Mä oon vispannut virvelillä vain lusikoita, lippoja ja vaappuja.
Ripalla tärppäsi. Vapa taipui kaarelle ja sen kärki nytkähteli. Starba kelasi rauhallisesti siimaa sisään. Tsiigaa ensin, mikä fisu sulla tsimmaa koukussa, minkä kokoinen se on ja miten se on nalkissa. Jos se on buli abborra, hauki tai kuha, se on hilattava tonne botskilaiturille ja nostettava haavilla kaijalle, muuten se pääsee haneen. Sellainen saattaa jopa vituttaa. Tää mesta liian korkealla skönestä isoille fisuille.
Ripa tsekkasi tilanteen ja vinssasi handuin siimasta komean abboran kaiteen yli. Tää on nastaa metskaamista. Tää mesta on helvetin hyvä mulle ja mun kondikselle. Ei tarvii skagaa, että putoo sköneen. Jos haluaa huilata, voi tsitata noilla portailla tai ottaa himasta pilkkijakkaran messiin. Täältä pääsee himaan helposti metrolla ja dösällä. Nyt mä voin rampata metskaamassa aina silloin, kun mua huvittaa. Ripa veti skönestä myöhemmin soppahauen.
Me kaksi gamlaa starbaa metskasimme muutaman tunnin kimpassa Vanhankaupunginlahdella. Bamlasimme fiskaamiksesta ja elämästä, kuten vanhoilla stadilaisilla kundeilla on tapana tehdä stondatessaan metskit handuissa rantsussa skönen äärellä. Himaan lähtiessä kävimme Redissä slumppaamassa Ripalle loodallisen jigejä ja jigipäitä.
Teksti ja kuva :Matti Laitinen
20.9.2022
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies